"Minua ahdistaa, että maapallolla eletään varastamalla suoraan lapsilta"

Mitä ajattelet siitä, että moni herää miettimään luontoa ja ilmastokriisiä vasta nyt, vaikka nelikymppisenä?

Se on mahtavaa. Aina on parempi havahtua myöhään kuin ei koskaan. Ei kaikista asioista voi tietää kaikkea.

Olet kertonut haastatteluissa ja kirjassasi Tehokkuuden taika, kuinka haluat asua tiiviisti, liikut pyörällä, suunnittelet vuorokautesi tunnin tarkkuudella ja asetat itsellesi erilaisia tavoitteita. Mitä sinusta ei vielä tiedetä?

Vaikka minut tunnetaan ekologisen elämän edelläkävijänä, ihmiset eivät välttämättä tiedä, miten armollinen olen ystäviäni ja läheisiäni kohtaan. Ehkä kaiken uutisoinnin takia on syntynyt ajatus siitä, että ”tuo tyyppi ei koskaan rentoudu tai laiskottele”. Se ei pidä paikkaansa. Käytän paljon aikaa rentoutumiseen kuuntelemalla tai lukemalla kirjoja, liikkumalla ulkona ja olemalla lasten kanssa. Palautuminen on tärkeää, että jaksaa tehdä vaikuttamistyötä intensiivisesti.

Luotatko siihen, että ilmastonmuutosta hidastavat innovaatiot auttavat ilmastokriisissä?

Innovaatioita tarvitaan, mutta usein yliarvioimme teknologian vaikutuksen ja vähättelemme sitä kulttuurista muutosta, joka tarvitaan. Olin esimerkiksi 1990-luvulla mukana miettimässä Helsingin energiajärjestelmää. Silloin sanottiin, että olisi järkevää panostaa maakaasuun, koska se mahdollistaisi vetytalouteen siirtymisen parissa vuosikymmenessä. Olemme kuitenkin edelleen samassa tilanteessa vetytalouden suhteen. Samaan aikaan meidän pitää kuluvan vuosikymmenen aikana löytää ratkaisut ilmastokriisiin ja luontokatoon. Luotan siihen, että teknologia ja innovaatiot, kuten tuuli- ja aurinkoenergian käyttö ja energiasäästötoimet vauhdittavat vaadittavaa energiamurrosta. Olen kuitenkin samalla huolissani siitä, että liian moni visio jää ikuiseksi lupaukseksi.

Millä tavalla meidän jokaisen pitäisi muuttaa kuluttamistamme?

Meidän pitäisi kuluttaa paljon vähemmän luonnonvaroja ja siirtyä käyttämään enemmän palveluita. Itse omistan 250 tavaraa. Suurin osa rahoistani menee palveluihin, jotka toki nekin kuluttavat luonnonvaroja. Viime vuonna laskin ostokseni: ostin kymmenen tavaraa, kuten polkupyörän sisärenkaita, juoksukengät ja polkupyörän rataspakan. En tarvitse juuri mitään uutta. Kun on vähän tavaroita, asiat pysyvät järjestyksessä, elämänhallinta paranee ja arjesta tulee tehokkaampaa.

Kun ostan tavaraa, mitä minun pitäisi selvittää yrityksestä, joka sitä myy?

Itse selvitän tuotteen hiilijalanjäljen ja sen, onko se luonnonvaraintensiivinen. Lisäksi varmistan, että tuote on vegaaninen. Tarkistan yrityksen suoriutumista muutamilla vastuullisuuden osa-alueilla: ilmasto, luonnon monimuotoisuus, kiertotalous ja sosiaalisen vastuun kysymykset – ja onko yritys enemmän ratkaisemassa vai aiheuttamassa aikamme ympäristökriisiä. Aina näitä tietoja ei kuitenkaan ole mahdollista saada.

Palataan ajassa taaksepäin. Mikä hetki herätti sinussa luonnonsuojelijan?

Olin 17-vuotias, kun vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokous. Luin samana vuonna Worldwatch-instituutin julkaiseman Maailman tila 1992 -raportin. Näiden uutisten keskellä tuntui uskomattomalta, että ihmiskunta uhkasi omalla toiminnallaan planeetan elonkirjoa ja tulevaisuutta. Opin, että elämän jatkuvuuden turvaisi vain se, että meillä on monimuotoinen luonto. Minulle syntyi ymmärrys luonnon itseisarvosta.

Minua ei viety lapsena linturetkille enkä harmitellut lähimetsien kaatamista, mutta yhteiskunnallisesti aktiivinen isäni oli opettanut, että asioihin voi ja pitää vaikuttaa. Minua myös kasvattaneet isovanhempani näyttivät mallia siitä, että muista täytyy pitää huolta. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin lopulta löysin 24-vuotiaana ympäristöpolitiikan opinnot ja sen myötä sosiaalisen yhteisön, joka jakoi saman käsityksen maailman tilasta.

Miten suojelet luontoa tänä päivänä?

Yritän vauhdittaa luonnonsuojelua yhteiskunnallisesti ja auttamalla yrityksiä. Kompensoin omat päästöni kotimaisen Compensaten kautta. Olen ostanut hiilipörssistä muutaman hehtaarin ennallistettavaa suota, jota suojelen. Suorat luontoa tuhoavat tekemiseni vaikutukset ovat lähellä nollaa, mutta epäsuorasti kuluttamisen takia syntyviä vaikutuksia toki on.

Kuvaile ympäristöahdistustasi. Miten elät sen kanssa?

Tilanne on äärimmäisen huolestuttava, ja se ahdistaa minua. Elän ajatellen, että pitäisi elää aivan kuin eläisi viimeistä vuottaan. Mietin mitä sanon lapsilleni, kun he kysyvät, mitä ihmettä teit silloin kun vielä jotain oli tehtävissä. Minua ahdistaa se, että maapallolla eletään varastamalla suoraan lapsilta. Pidätämme etuoikeuden käyttää luonnonvaroja paljon enemmän kuin kaikilla maailman ihmisillä on koskaan mahdollisuutta. Toimiminen kuitenkin luo toivoa ja häivyttää ahdistuksen taustalle.

Missä asiassa sinulla on huonot tiedot – jotka sinun tulee päivittää tai opiskella?

Minulla on huonot tiedot luonnosta. Tunnistan surkeasti esimerkiksi eri lajeja. Ympäristöihmisenä tämä nolottaa. Opiskelin hiljattain tunnistamaan 40 eri lintulajia. Sitä ennen tunnistin Käpylässä lähinnä mustarastaan, harakan, variksen, västäräkin ja muutaman muun. Hävetti.

Mistä asiasta et halua luopua, vaikka voisit?

Voisin luopua osasta omistamastani 250 tavarasta, mutta en halua. Olen kiinnostunut teknologiasta ja mittaamisesta, joten haluan, että minulla on esimerkiksi hyvät kuulokkeet, älykello ja älysormus. Toisaalta haluaisin asua vielä tiiviimmin, mutta perheeni ei. Haluaisin, että lapsillani olisi vähemmän leluja ja tavaroita kuin heillä on nyt, mutta teen kompromisseja.

Mistä meidän pitäisi lakata puhumasta ja mistä meidän pitäisi sen sijaan siirtyä puhumaan?

Sen sijaan, että puhumme muovipusseista, meidän pitäisi puhua enemmän pussien sisällöstä. Yleinen harha on myös ajatus siitä, että koska Suomi on niin pieni maa, meidän päästöillämme ei ole merkitystä. Samalla logiikalla voisin sanoa, että koska Straniuksia on Suomessa niin vähän, pitää Niemisten ja Aaltosten kantaa vastuu ilmastokriisistä. Tai koska kainuulaisia on niin vähän, heidän ei tarvitse maksaa veroja. Läpi maailman sivun muutos on lähtenyt liikkeelle yhdestä innovaatiosta tai yhden ihmisen peräänantamattomasta toiminnasta.

Kumoa yleinen ajatusharha, joka liittyy luonnonvaroihin.

Suomalaisista 77 prosenttia pitää omaa elämäntapaansa kestävänä, vaikka se on kaukana siitä. Vastaavasti 97 prosenttia yrityksistä kokee omalla toiminnallaan olevan positiivisia vaikutuksia ympäristöön tai yhteiskuntaan. Jos tämä pitäisi paikkansa, ei meillä olisi ilmastokriisiä tai luontokatoa.

Suosittele lopuksi jotakin hyvää kuunneltavaa.

Kuuntele hiljaisuutta ja sitä, mitä merkitystä omalle elämällesi annat.

UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin, etsimme maailmaa muuttavia keksintöjä ja kuuntelemme heitä, jotka vaativat toimintaa. Juuri lukemassasi jutussa tutustuit yhteen heistä.