1. Sienet ja puut eivät voi elää ilman toisiaan.
”Ilman sieniä ei olisi puita eikä ilman puita olisi metsiä”, sanoo pitkän linjan kasvitieteilijä sekä suomalaisten sienten uhanalaisuutta arvioivan Sienityöryhmän sihteeri Tea von Bonsdorff. Sieni nimittäin antaa puulle vettä ja sen mukana esimerkiksi typpeä, fosforia ja kalsiumia. Puu taas syöttää sienelle ravinteeksi sokeria.
Kun von Bonsdorff puhuu sienistä, hän ei puhu maan pinnalla sojottavista herkkutateista ja kanttarelleista (eli sienten itiöemistä) vaan sienirihmastoista – siitä osasta sieniä, jota ihminen ei silmällä näe. Rihmastot kulkevat maan alla sähköjohtoja muistuttavina verkostoina ja kuljettavat vettä ja ravinteita pitkiäkin matkoja. Siten ne auttavat puita selviämään esimerkiksi kuivuudesta. Nykyisin istutettavien puiden taimipaakuissa on mukana puunjuuren ja sienen muodostama symbioosi, mykorritsa, joka auttaa puuta pääsemään elämänsä alkuun luonnossa.
2. Sienet sopeutuvat äärioloihin.
Sienet sietävät äärimmäistä kuivuutta ja pystyvät luomaan uusia lajeja haastaviin ympäristöihin, kuten metsäpalojen runtelemille alueille. Jotkut sienilajit syntyvät nimenomaan metsäpalon jälkeiseen maastoon, sillä ne pystyvät hyödyntämään hiiltä ravinteena. Metsäpaloa seuraavina vuosina sienikanta laajenee vuosi vuodelta ja mahdollistaa samalla muiden kasvien ja puiden synnyn. Sienillä on siis merkittävä rooli metsien jälleenrakennuksessa. “Sienet ovat metsän selkäranka”, von Bonsdorff summaa.
3. Parhaissa sienimetsissä ei näy heinää.
Sienet ovat sekä muna että kana: ne ruokkivat luonnon monimuotoisuutta ja toisaalta viihtyvät monimuotoisessa luonnossa. Parhaita sienimetsiä ovat von Bonsdorffin mukaan metsät, joissa on useita puulajeja, sammalmattoa ja varpuja – ei heiniä eikä kantoja. “Koska suomalaisista metsistä yli 90 prosenttia on talouskäytössä olevaa metsää, biodiversiteetin säilyttämistä ei voi jättää ainoastaan luonnonsuojelualueiden varaan. Se on huomioitava metsätaloudessa joka päivä”, toteaa UPM:n ympäristöasiantuntija Petri Heinonen.
Esimerkiksi metsäsertifikaatit, kuten PEFC ja FSC, ovat tuoneet mukanaan monimuotoisuuden suojelutoimenpiteitä. Esimerkiksi avohakkuualueille jätetään vanhoja puita, koska niillä turvataan lahopuun määrä ja puukannan monimuotoisuus. Sertifikaatit edellyttävät myös, että osa metsistä jätetään metsätalouden ulkopuolelle, ja että metsän ja vesistöjen välille jätetään suojavyöhykkeet, joiden kasvillisuuteen kosketaan vain hyvin harkitusti – jos ollenkaan. Suojavyöhykkeet sitovat hakkuualueelta valuvia ravinteita ja maa-ainesta ja näin vähentävät vesistön rehevöitymistä ja ylläpitävät monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeen puusto voi tarjota myös elintärkeän suojan varjoa kaipaaville kasvi- ja eläinlajeille.
4. Sienet syövät lahoa puuta (ja ötököiden jäämiä).
Lahopuu voi näyttää elottomalta ja unohdetulta, mutta siinä piilee monen sienen tärkeä kasvualusta. Tietyt sienilajit elävät laholla alustalla ja hajottavat orgaanista ainesta, esimerkiksi kuolleita lehtiä ja ötököiden jäämiä. Eli kun heität omenanraadon metsään ja huikkaat kaverille, että “se maatuu”, itse maatumisesta huolehtivat luultavasti sienet. Samalla ne poimivat lahottamansa aineksen ravinteet rihmastoonsa ja laittavat hyvän kiertämään eläville kasveille ja puille. Sienet myös sitovat puilta saamansa hiilen maaperään.
5. Sienien tulevaisuus riippuu metsänhoidosta.
”Lahottajasienet kuuluvat metsän ravintoketjun loppupäähän”, sanoo UPM:n Petri Heinonen. Ennen niitä ovat kasvit, ja kasveja taas syövät kasvinsyöjäeläimet, jotka ovat petojen ja loisten ruokaa. Lopulta eläinten raadot ja muu orgaaninen jäte päätyy sienten ja muiden lahottajien, esimerkiksi bakteerien, sulatettavaksi.
Kaikki luonnon osat ovat kytköksissä toisiinsa. Siksi emme voi Heinosen ja von Bonsdorffin mukaan tietää tarkalleen, mikä tai mitkä kaikki tekijät ovat kriittisiä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Jos yksi laji katoaa, se voi aiheuttaa katoa myös toisaalla. Siksi paras tapa suojella metsien biodiversiteettiä on suojella sen kaikkia lajeja.
”On paljon, mitä emme tiedä”: Sienilajeista tunnetaan vasta murto-osa
Vuoteen 2015 asti suomalainen sienitieto pesi yksittäisissä excel-tiedostoissa eri tutkijoiden tietokannoissa. Sienien lajitiedon laajamittainen kirjaus, kun aloitettiin vasta tuolloin, kun sopiva teknologia löytyi. Nyt kuka tahansa voi tutustua kansalliseen sienitietokantaan Suomen lajitietokeskuksen sivuilla.
Sienitutkija Tea Von Bonsdorff kertoo, että Suomessa on luetteloitu noin 8000 sientä, joista noin 2000 on silmällä nähtäviä suursieniä. ”Tuntemus on kuitenkin vielä heikkoa ja on paljon, mitä emme tiedä. Hyvin tunnetuista lajeistakin löytyy jatkuvasti uusia alalajeja”, hän sanoo. Lisäksi sieniin kuuluu myös mikroskooppisen pieniä tapauksia, kuten esimerkiksi home-itiöitä. Sieni-intoilijat kuitenkin saattavat haluta kuulla, että Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessori Otso Ovaskainen kartoittaa tutkimusryhmineen uusia sienilajeja ja maailman biodiversiteettiä – ja tositarkoituksella: hanke on saanut huikean, yli 12 miljoonan euron rahoituksen.
Maailmanlaajuisesti sienilajeja on arvioitu olevan jopa miljoonia. UPM:n ympäristöasiantuntija Petri Heinonen muistuttaa, että kun sieniä kartoitetaan, etsitään ensisijaisesti itiöemiä eikä maanalaisia rihmastoja. ”Sienirihmaston määrästä ja levinneisyydestä tiedämme hyvin vähän, vaikka rihmastoja on kuitenkin kaikkialla”, Heinonen sanoo.
Kun sienilajeja tunnistetaan jatkuvasti enemmän, tilastoitujen lajien määrä kasvaa – vaikka samaan aikaan lajeja katoaa tai ne joutuvat uhanalaisiksi. Siksi sienien uhanalaisuutta on vaikea arvioida pelkkiä lajimäärien lukuja arvioimalla. Parempi tapa arvioida uhanalaisuutta onkin kiinnittää huomiota sienilajien elinympäristöjen tilaan ja määrään. Kun esimerkiksi lehdot ja niityt ovat kadonneet viljelysmaiden tieltä, myös niiden sienilajisto on kuihtunut. Siksi nimenomaan katoaviin maastoihin soveltuvat sienilajit ovat vaarassa joutua uhanalaisiksi.
UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin, etsimme maailmaa muuttavia keksintöjä ja kuuntelemme heitä, jotka vaativat toimintaa. Luit juuri jutun, jonka avulla katsot sieniapajia uusin silmin.
