Toni Silván kääntää rattia, ja puutavarayhdistelmä kääntyy valtatieltä Jämsän Edesniemeen vievälle sivutielle. Samalla kuskin asenne muuttuu vielä astetta harkitsevaisemmaksi: alla on julmetun iso ajoneuvo, ja tästä eteenpäin tie kapenee joka risteyksessä. Lenkin päässä odottaa aimo pino koivukuitua, joka pitää saada ajoissa junalle.
Autohommia Silván tekee jo kolmannessa polvessa. Kymmenkunta vuotta sitten Lehden Ari kyseli häntä firmaansa puutavara-auton kuljettajaksi, ja niin Silván lähti kuljetusalan kuninkuuslajiin.
”Metsäautoteillä ajaminen on olosuhteiden puolesta varmasti kaikkein haastavin homma, on maastoa, mäkiä ja mutkia. Kun täältä tullaan kuorman kanssa takaisin, auto painaa sen 76 tonnia”, Silván toteaa.
Tänään tie on hyvin hoidettu ja kuiva, ja sen päässä odottaa tuttu kääntöpaikka. Kelpaa siis ajella. Tien pehmeämmät paikat taas vaativat kuskilta luovuutta. Niitä osuu väistämättä matkan varrelle etenkin keväällä ja syksyllä, ja joskus niihin uppoaa.
”Siinä on vedettävä hetkinen henkeä, tuumattava ja sitten vasta alettava touhuamaan. Tähän mennessä olen aina onnistunut pääsemään pois, ja jopa ihan omin voimin”, Silván naurahtaa.
Puupinon äärellä paljastuu kuljettajan työn toinen puoli, kun Silván laskeutuu vilpoisasta ohjaamosta, kiipeää keskipäivän paahteessa nosturille, tekee kuormaa, kiipeää alas, siirtää autoa, kiipeää taas…
”Tässä työssä saa kyllä hyvin liikuntaa”, Silván sanoo ja menee heittämään liinat valmiin kuorman päälle.
Kuljettajan vinkit: hyvä metsäautotie
Tärkeintä on, että metsäautotien päässä on sopiva kääntöpaikka, jotta ison ajoneuvon saa sujuvasti paluusuuntaan.
Tien pientareet on niitetty säännöllisesti.
Tien varrelle on kaivettu ojat. Näin tie kuivuu kesällä.
Tien pinnalle on ajettu kalliomursketta tai vastaavaa, jotta se kestää paremmin säitä ja liikennettä.
Liittymät ovat riittävän suuria, ja niistä pääsee kääntymään molempiin suuntiin.
Päivi Stenroos
