Saarisen näkemyksen mukaan toivoa voi syntyä, jos ihminen ensin ottaa asioista selvää ja alkaa toimia hyvien tavoitteiden eteen. Tämä ajatus on lähtöisin filosofi Immanuel Kantilta. Vanhassa viisaudessa, Kantin järjen kaanonissa, asia kuvataan kolmena askeleena: tiedosta seuraa hyvä toiminta ja lopulta toivo.
Saarinen käyttää vertauskuvana hevosta ja kärryä. Ihminen mielellään istuisi “toivon kärryissä”, joita toivo vetäisi ja saisi ihmisenkin toimimaan. Kärryt eivät kuitenkaan liiku toiveajattelulla. Ihmisen pitää ottaa asioista selvää: tieto ja toiminta ovat ikään kuin se hevonen, joka lähtee liikkeelle ja alkaa vetää toivon kärryjä.
Toivon vastakohta on pelko, Saarinen kirjoittaa kirjassaan Oppi toivosta. Pelko ei kuitenkaan auta ratkaisemaan ongelmia.
“Yliopistolla näemme, kuinka kolmasosa opiskelijoista ei ole vielä toipunut lähiajan yhteiskunnallisista kriiseistä. He ovat passiivisia ja odottavat, että kärryt liikkuisivat, eivätkä koe, että tulevaisuutta kannattaa rakentaa”, Saarinen sanoo.
Tämä huolestuttaa häntä.
”Vaikka uhat ovat suuria ja hankalia, ainoa tie eteenpäin on se, että yritämme yhdessä vaikuttaa asioihin. Toimimalla ei voi muuttaa kaikkea, mutta oma myönteinen asenne kasvaa”, Saarinen sanoo.
Toivo ei siis ole “energiapatukka”, joka napataan mukaan, jotta päästäisiin tavoitteeseen. Sen sijaan toivoa syntyy toiminnan ja hyvien tekojen seurauksena.
