Artikkeli | 06/22/2023 12:27:40 | 7 min Lukuaika

5 yllättävää faktaa ilmastoon liittyvistä tunteista

Hanna Jensen

Teksti

Ilmastonmuutosta ei pysäytetä ilman toivoa sen onnistumisesta. Mutta mitä eroa on toivolla, toiveajattelulla ja optimismilla? Entä mikä tunneyhdistelmä saa ihmisen tehokkaimmin tarttumaan toimintaan?

1. Toivoa on!

Vaikka ilmastoahdistuksesta on syystäkin puhuttu viime vuosina paljon, UPM:n tulevaisuuskyselyyn vastanneista alle 45-vuotiaista 45 prosenttia suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.

Tulevaisuus herätti vastaajissa myös stressiä, pelkoa ja epäluottamusta, mutta annetuista vaihtoehdoista toiveikkuus sai eniten mainintoja. Toisaalta vain 16 prosenttia vastaajista uskoi, että elämämme mahtuu 2030-luvulla planeetan kantokyvyn rajoihin.

UPM:n tekemä kysely selvitti, millaisia tekoja ja muutoksia tarvitaan, jotta alle 45-vuotiaiden sukupolvi voi elää planeetan kantokyvyn rajoihin sovitetussa maailmassa. Kyselyllä kartoitettiin yksilöihin, yhteiskuntaan ja erityisesti yrityksiin kohdistuvia odotuksia, ja siihen vastasi 815 ihmistä.

2. Ahdistus + toivo = toiminta

Joillekin ihmisille ilmastokriisi on niin ahdistava asia, etteivät he kestä ajatella sitä. Pelkän ahdistuksen kokeminen saattaa johtaa lamaantumiseen tai jopa ilmastonmuutoksen kieltämiseen ja vähättelyyn, ikään kuin mitään ei olisi tehtävissä, toteaa ilmastoahdistusta tutkinut psykologi Julia Sangervo.

 
 

Julia Sangervo

 

”Pelkän toivon tunteminen taas ei välttämättä herätä akuuttia tarvetta tehdä välittömälle uhalle jotakin. On helpompi ajatella, että asiat hoituvat, joku muu hoitaa ne”, Sangervo sanoo.

Ahdistuksen rinnalla voi kuitenkin samanaikaisesti tuntea toivoa. Sitä ruokkivat toimiminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, yhteisöllisyys ja yhdessä jaettu uhka. Ilmastonmuutoksen torjuminen yhdessä muiden kanssa luo toivoa. Sangervo puhuukin ilmastotoivosta.

”Ilmastoahdistuksen ja ilmastotoivon samanaikaisuus voi auttaa muistamaan, että ilmastonmuutos on vakava ja välitön uhka, mutta sen hillitsemiseksi voi ja kannattaa toimia.”

Sangervo haluaa erottaa toiveajattelun ja aktiivisen toivon. Toiveajattelu voi olla passiivista ja johtaa ongelman välttelyyn. Aktiivinen, rakentava toivo puskee toimimaan ilmastokriisin hillitsemiseksi.

”Minulle on tärkeää, että olen tehnyt parhaani ja toiminut maailman eteen. Tämä ajatus on minulle iso voimavara. Se on tuonut myös merkitystä elämääni.”

Jo 25 prosentin sinnikäs vähemmistö voi saada yhteiskunnassa aikaan muutoksen.

3. Sinnikäs vähemmistö voi saada aikaan muutoksen

Jo 25 prosentin sinnikäs vähemmistö voi saada yhteiskunnassa aikaan muutoksen. Pennsylvanian yliopiston tutkijaryhmä havaitsi professori Damon Centolan johdolla kokeellisissa tutkimuksissa, että asennemuutokseen riittää, jos noin neljäsosa ryhmän jäsenistä ajaa asiaansa. Ryhmässä toistettiin tilannetta, jossa aktiiviset jäsenet pyrkivät muuttamaan ryhmän yleistä asennetta.

Ihmiskunnan historiassa sinnikkään – ja toiveikkaan – vähemmistön vaikutus on näkynyt niin naisasialiikkeen, vihreän liikkeen kuin ilmastonmuutoksenkin ehkäisyssä: aluksi pieni ryhmä ajaa asiaa, mutta vähitellen asenteet alkavat muuttua valtavirrassa. Vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten ilmastoasiatkin olivat pienen ryhmän puuhastelua.

Filosofi Nassim Taleb puhuu vähemmistösäännöstä. Enemmistön asenne voi muuttua, jos se kokee, että vähemmistön vaatima asia ei vaadi heiltä erityistä ponnistelua tai ole heidän näkökulmastaan erityisen radikaali. Näin ei kuitenkaan ole käynyt esimerkiksi lentämisen suhteen. Termi lentohäpeä ei ole vähentänyt lentoliikennettä, päinvastoin lentoliikenne on lisääntynyt. Enemmistö ei ole vielä valmis luopumaan siitä.

4. Toivon kokeminen on ihmisoikeus

Jos sanakirjalta kysytään, toivo tarkoittaa yksinkertaisimmillaan haluja ja toiveita, jotka kohdistuvat epävarmaan tulevaisuuteen. Ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkalan näkemyksen mukaan kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta. Toivo ylläpitää elämän merkityksellisyyttä ja syytä elää.

 
 

Panu Pihkalan

 

Toivon ylläpitämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa ei saakaan jättää yksilön harteille vaan sen pitää olla yhteinen päämäärä, Pihkala toteaa.

“Jokaisella pitäisi voida olla yhteys johonkin yhteisöön ja porukkaan, jossa voi kokea toivon vahvistuvan. Sen pitäisi olla ihmisoikeus.”

Toivon ylläpitäminen ei tarkoita ongelmien vähättelyä tai tekopirteyttä. Monet ilmastoasioista ahdistuneet ihmiset ovat perehtyneet hyvin luonnontieteelliseen tietoon ympäristöongelmien vakavuudesta. Heitä eivät lohduta sellaiset lauseet, kuten “ainahan on toivoa” tai vanhempien sukupolvien esittämä “laitan toivoni nuoreen polveen, koska se on niin fiksu”.

Pihkalan mukaan toivoa voi olla myös ilman optimismia. Ne ovat kaksi eri asiaa. Optimismi tarkoittaa teknisesti sitä, että henkilö uskoo, että jokin asia todennäköisesti onnistuu tai sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Toivo voi kuitenkin luoda merkityksellisyyttä sellaisellekin, joka suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisemmin. 

“Jos ihminen kykenee kokemaan elämän mielekkyyttä, se tukee hänen toimintakykyään myös vaikeina aikoina”, Pihkala sanoo.

Joskus aktiiviset ympäristötoimet voivat aiheuttaa myös uupumusta, climate burnoutia. Hän kirjoittaa kirjassaan Mieli maassa – ympäristötunteet, että yhtä tärkeää kuin toimia on kohdata surunsa. Tarvittaessa myös ottaa etäisyyttä ilmastohuoliin – ja pitää huolta itsestään.

Toivoa ja merkityksellisyyden ylläpitämistä ei saa jättää yksilön vastuulle.

5. Toivo ei ole “energiapatukka”

Mitä toivosta ajatteleekaan filosofi, joka on tutkinut juuri toivoa? Toivon ylläpitämisestä palkittu ekumeniikan professori, filosofi Risto Saarinen toteaa, että toivo on elämässä tärkeä voima.

 
 

Risto Saarinen

 

Saarisen näkemyksen mukaan toivoa voi syntyä, jos ihminen ensin ottaa asioista selvää ja alkaa toimia hyvien tavoitteiden eteen. Tämä ajatus on lähtöisin filosofi Immanuel Kantilta. Vanhassa viisaudessa, Kantin järjen kaanonissa, asia kuvataan kolmena askeleena: tiedosta seuraa hyvä toiminta ja lopulta toivo.

Saarinen käyttää vertauskuvana hevosta ja kärryä. Ihminen mielellään istuisi “toivon kärryissä”, joita toivo vetäisi ja saisi ihmisenkin toimimaan. Kärryt eivät kuitenkaan liiku toiveajattelulla. Ihmisen pitää ottaa asioista selvää: tieto ja toiminta ovat ikään kuin se hevonen, joka lähtee liikkeelle ja alkaa vetää toivon kärryjä.

Toivon vastakohta on pelko, Saarinen kirjoittaa kirjassaan Oppi toivosta. Pelko ei kuitenkaan auta ratkaisemaan ongelmia.

“Yliopistolla näemme, kuinka kolmasosa opiskelijoista ei ole vielä toipunut lähiajan yhteiskunnallisista kriiseistä. He ovat passiivisia ja odottavat, että kärryt liikkuisivat, eivätkä koe, että tulevaisuutta kannattaa rakentaa”, Saarinen sanoo.

Tämä huolestuttaa häntä.

”Vaikka uhat ovat suuria ja hankalia, ainoa tie eteenpäin on se, että yritämme yhdessä vaikuttaa asioihin. Toimimalla ei voi muuttaa kaikkea, mutta oma myönteinen asenne kasvaa”, Saarinen sanoo.

Toivo ei siis ole “energiapatukka”, joka napataan mukaan, jotta päästäisiin tavoitteeseen. Sen sijaan toivoa syntyy toiminnan ja hyvien tekojen seurauksena.

 

Kirjoittaja

Hanna Jensen

Hanna Jensen

Teksti | Kirjoittaja Hanna Jensen on toimittaja ja tietokirjailija. Hänen tekstejään on julkaistu muun muassa Imagessa, Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä.
 
Haavasidos, jota ei tarvitse vaihtaa – puusta valmistettu geeli mullistaa haavojen hoidon
Artikkeli | 06/21/2023 08:35:52 | 7 min

Haavasidos, jota ei tarvitse vaihtaa – puusta valmistettu geeli mullistaa haavojen hoidon

Lue lisää
Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi
Artikkeli | 04/26/2023 10:06:25 | 9 min

Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi

Lue lisää
"Ilman sieniä ei olisi metsiä" – Näin sienet vaikuttavat metsien biodiversiteettiin
Artikkeli | 10/07/2022 09:34:56 | 6 min

"Ilman sieniä ei olisi metsiä" – Näin sienet vaikuttavat metsien biodiversiteettiin

Lue lisää