Artikkeli | 09/01/2022 12:57:07 | 9 min Lukuaika

"Jokaisella itseään kunnioittavalla nakkikioskilla on nyt vastuullisuus­suunnitelma"

Hanna Jensen

Teksti

Sanna Lehto

Kuvat

Kun ympäristövaikuttaja, maatilallinen ja yrittäjä Saara Kankaanrinta saa vieraita Qvidjan kokeilutilalle, nämä saavat lapion käteen ja pääsevät pellolle katsomaan tervettä maaperää. Se kun on ekologisen tulevaisuuden perusta.

Miten luontosuhteesi on kehittynyt vuosien varrella?

Minulla on perinteinen suomalainen mökkilapsuus, jossa kalastettiin, sienestettiin ja marjastettiin omilla mailla. Siitä alkoi muuhun luontoon hyvä suhde, joka on vain syventynyt. Asumme nykyään meren ja metsän välissä täysin keskellä luontoa, mikä vaikuttaa ihmiseen. Siellä oma rooli kutistuu – hyvällä tavalla. Jaan pihan kymmenien näkyvien lajien kanssa saukoista jäniksiin.

Kuvaile ympäristöahdistustasi ja miten elät sen kanssa.

Minähän olen pudonnut positiivisuuden pataan. Tekeminen tuo toivoa. Olen etuoikeutettu, että saan toimia. Siksi ahdistun harvoin. Ahdistun silloin, kun kuulen jonkun kehittävän keinotekoista korvaajaa pölyttäjille! Meidän pitää mennä takaisin kohti ekosysteemiä, ei siitä poispäin.

 
 

Lähetä terveiset tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Millaista siellä on?

Ihminen on löytänyt paikkansa harmoniassa muun luonnon kanssa ja voi siksi paremmin. Ekologiset rajat määrittävät kaiken toimintamme, koska niitä ei voi muuttaa. Ainoastaan omaa toimintaansa voi.

Miten tähän tulevaisuuteen päästään?

Suomen olisi hyvinvointivaltiona ymmärrettävä, että luonto on osa hyvinvointivaltion rakenteita ja politiikkaa. Yritykset ja kansalaisyhteiskunta voivat kirittää vauhtia kohti ekologista tulevaisuutta, mutta hyvällä sääntelyllä estetään monta ongelmaa. Jos tekemisiämme säännellään reilusti, ei tarvitse jäädä vain edelläkävijöiden toimien varaan. Ei myöskään tietenkään riitä, että vain säännellään, vaan yritysten ja kansalaisten on annettava oma panoksensa. Kulutusta on vähennettävä.

Mitä itse teet tulevaisuuden vision hyväksi?

Kokeilumaatilallamme Qvidjassa kehitämme maa- ja metsätaloutta niin, että Itämeri, monimuotoisuus ja ilmasto kiittävät. Käännämme maataloutta tuhoavasta uudistavaksi. Qvidja on hankittu, jotta on oikeasti tilaa kokeilla ja oppia.

Perustimme vuonna 2015 Suomen suurimman ravinteiden kierrätysyrityksen Soilfood Oy:n, joka tekee teollisuuden sivuvirroista kierrätyslannoitteita ja maanparannuskuituja. Neljä vuotta myöhemmin perustimme bioenergiayhtiö QPowerin, joka jalostaa synteettistä polttoainetta. Useimmiten yritysten ratkaisut syntyvät vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo olemassa. Ongelmat pitäisi kyetä estämään.

Kuitian – tai Qvidjan – kartanonne mailla Paraisilla on viljelty yli tuhat vuotta. Oikeastiko tuhat vuotta?

Kyllä, tämä on Suomen vanhinta ja suotuisinta maatalousaluetta. Jäljellä on esimerkiksi laituri 800-luvulta, ja päärakennuksen kellari on rakennettu 1500-luvulla. Minulla on tapana sanoa, että silloin kun Botticelli maalasi Venuksensa, täällä rakennettiin Qvidjan linnaa. Tiedostan, kuinka ohut siivu olen historian kirjoissa, ja tässä maailmankaikkeudessa suorastaan mitätön. On hauska ajatella, että kun tuskailen täällä jotakin pientä rakentamiseen liittyvää, samalla tavalla arjessaan ehkä tuskaili 1400-luvulla silloinen omistaja Joakim Fleming tai hänen vaimonsa.

En tekisi mitään, jos toivoa ei olisi. Niinäkin päivinä, kun kuulee vain huonoja uutisia, toivo pitää valita.

Maatila on edelläkävijä. Se on päästötön ja omavarainen. Kun kartanoon tulee vieras, mitä näytätte hänelle ylpeänä ensimmäiseksi?

Annamme lapion käteen ja viemme pellolle, ministeritkin. Näytämme, millaista hyvinvoiva maaperä on ja mitä se tarkoittaa ekosysteemille, ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Tuossa vieressä pelloillanne viljellään biologisesti sitoen hiiltä maaperään. Millaisia toimia se edellyttää?

Toimimme luonnon myötä emmekä sitä vastaan. Luonnossa on oltava jatkuva kasvipeite, vihreyttä, useita lajeja rinnakkain. Häiritsemme ja muokkaamme luontoa mahdollisimman vähän. Kun maan päällä on monimuotoisuutta, sitä on myös maan alla. Silloin maaperän elämä toimii ja maaperä varastoi hiiltä. Sovellamme viljelykiertoa ja biologista torjuntaa. Kun maassa on useita lajeja, joilla on erilaisia juuria, maaperää kuohkeutetaan myös juurilla. Maaperä on kuitenkin vaatinut myös maanparannuskuitua, jota Soilfood-yritys tuottaa. Se käynnistää elpymisen nopeasti.

Qvidjan tilalla on myös 650 hehtaaria metsää. Miten hoidatte metsää – ja miten sitä kohdellaan metsän ekosysteemin ja elonkirjon näkökulmasta?

Hoidamme metsää tiedostaen, että maan päällä oleva on sidoksissa maanalaiseen. Hiilivarastosta suurin osa on maan alla eikä vain puissa. Jotta varasto säilyy ja karttuu, tarvitaan monimuotoinen ekosysteemi sen päälle. Metsän – myös talousmetsän – pitää näyttää metsältä, eli sen on oltava jatkuvapeitteistä. Näin myös luontopääoma kasvaa. Harvennamme metsää yläharvennuksilla, emme avohakkuilla. Metsä on niin hirvittävän monen lajin koti, että emme edes tunne sen kaikkea monimuotoisuutta. Uskomme, että jos yrittää olla harmoniassa sen kanssa, miten metsä toimii, tekee vähiten haittaa.

 
 

Siitä tuli mieleen: onko totta, että Qvidjassa otetaan rakennussuunnitelmissa huomioon jopa perhosten lentoreitit?

Kyllä. Olisinpa saanut videolle, kun rakentajat ja insinöörit miettivät keltaisissa takeissa ja liiveissä sitä, miten isoapolloperhosen toukka saisi ruokaa – tai miten tien siirtäminen häiritsisi mahdollisimman vähän perhosten lentoreittejä.

Omistatte Qvidjan miehesi Ilkka Herlinin kanssa. Tilan lisäksi teette paljon muutakin, jotta ympäristö voisi hyvin.

Olemme tieto-orientoituneita ihmisiä ja koemme, että on etuoikeus saada perehtyä näihin asioihin yhdessä. Kuulumme globaaliin hiilensidontaverkostoon, ja osaamme kysyä myös tyhmiä. Emme toimi Suomessa asiantuntijoina mutta käynnistämme ja johdamme asioita, muun muassa Baltic Sea Action Groupia ja Ilmatieteenlaitoksen Carbon action -tutkimushanketta, johon kuuluu sata intensiiviviljelijää, elintarvikeyrityksiä sekä yli 20 tieteellistä hanketta. Sen tieteellinen taso on kova.

Olet hallituksen puheenjohtaja Baltic Sea Action Groupissa eli Elävä Itämeri -säätiössä. Se vauhdittaa Itämeren ekologisen tasapainon puolesta tehtävää työtä. Mitkä ovat Itämeren suurimmat ongelmat juuri tällä hetkellä?

Koska Itämeri on herkkä, ilmastonmuutos on sille raju. Itämerellä ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita niin nopeasti, että vanhatkin ongelmat voimistuvat. Maa, ilma ja vesi liittyvät yhteen. Vesi lämpenee, luonnon koko rytmiikka muuttuu kalojen kutemisesta toukkien ja lintujen ajoitukseen. Koko ekologinen ketju muuttuu rajusti ja nopeasti. Kaikkea tätä ei edes tunneta vielä tarpeeksi hyvin. Rehevöityminen kiihtyy, ja ongelma täytyy ratkaista pääosin maalla ja valuma-alueilla, maa- ja metsätalouden parissa. Itämeri on pieni lätäkkö, monivammapotilas. Töitä pitää tehdä nyt tuplasti enemmän.

Olen pudonnut positiivisuuden pataan. Tekeminen tuo toivoa. Olen etuoikeutettu, että saan toimia. Siksi ahdistun harvoin.

Onko jotakin kuitenkin tehtävissä?

En tekisi mitään, jos toivoa ei olisi. Eihän se ole vaihtoehto. Toivoa on. Viheliäisintä olisi, jos veisimme lapsiltamme toivon. Niinäkin päivinä, kun kuulee vain huonoja uutisia, toivo pitää valita.

Ketkä vievät asioita tällä hetkellä kohti parempaa: poliitikot, yritykset vai julkiset toimijat ja tutkijat?

Ratkaisut tehdään yhdessä. Edelläkävijäyritykset ja jotkut poliitikot jaksavat vääntää sitkeästi. Kansalaisyhteiskunnan ääni on voimistunut ja yleinen ympäristötietoisuus on parantunut. Käynnissä on siis hyvä paine. Tiede, etenkin perustutkimus, vie myös asioita eteenpäin. Asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia. Sanommekin Elävä Itämeri -säätiössä, että emme tarjoa yksinkertaisia viestejä. Sen sijaan tarjoamme raskasta asiaa ja sen ymmärryksen avulla konkreettisia tekoja. Minua harmittaa, että nykymaailmasta on tullut yksinkertaistamisen maailma. Se voi viedä viestejä ja asioita väärään suuntaan.

Onko viime vuosien aikana tapahtunut jokin merkittävä parannus ympäristöasioissa?

15 vuoden aikana yleinen tietoisuus on parantunut ja paine toimia ekologisemmin on kasvanut. Jokaisella itseään kunnioittavalla nakkikioskilla on luonto- ja vastuullisuussuunnitelma.

Mistä meidän pitäisi lakata puhumasta ja mistä meidän pitäisi sen sijaan siirtyä puhumaan?

Meidän pitäisi lakata puhumasta siitä, miten politiikkatoimet haittaavat alkutuotantoa eli maa- ja metsätaloutta ja siirtyä puhumaan siitä, miten maa- ja metsätalous voi olla mukana ratkaisemassa ilmastokriisiä ja luontokatoa. Parhaat firmat ajattelevat näin. Tämä näkyy kaikessa: yritysten lainansaantikin voi olla sidottu luonnon monimuotoisuuteen.

 
 

Suosittele jotakin kuunneltavaa.

Lainaan nuorisolta termiä: paras ASMR-ääni on lahoavan oksan rusahdus kengän alla kosteassa sammaleisessa metsässä. Se on kuin pehmeä lussahdus, aivan hykerryttävän ihan ääni, josta tulee välittömästi hyvä mieli.

 

UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme. Haemme vastauksia tulevaisuutta muovaaviin kysymyksiin, etsimme maailmaa muuttavia keksintöjä ja kuuntelemme heitä, jotka vaativat toimintaa. Juuri lukemassasi jutussa tutustuit yhteen heistä.

 

Kirjoittaja

Hanna Jensen

Hanna Jensen

Teksti | Kirjoittaja Hanna Jensen on toimittaja ja tietokirjailija. Hänen tekstejään on julkaistu muun muassa Imagessa, Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä.
 
Haavasidos, jota ei tarvitse vaihtaa – puusta valmistettu geeli mullistaa haavojen hoidon
Artikkeli | 06/21/2023 08:35:52 | 7 min

Haavasidos, jota ei tarvitse vaihtaa – puusta valmistettu geeli mullistaa haavojen hoidon

Lue lisää
Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi
Artikkeli | 04/26/2023 10:06:25 | 9 min

Ihmisen soluja kasvatetaan nyt puussa – ja tulevaisuudessa se voi pelastaa henkesi

Lue lisää
"Ilman sieniä ei olisi metsiä" – Näin sienet vaikuttavat metsien biodiversiteettiin
Artikkeli | 10/07/2022 09:34:56 | 6 min

"Ilman sieniä ei olisi metsiä" – Näin sienet vaikuttavat metsien biodiversiteettiin

Lue lisää