Lähetä terveiset tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Millaista siellä on?
Ihminen on löytänyt paikkansa harmoniassa muun luonnon kanssa ja voi siksi paremmin. Ekologiset rajat määrittävät kaiken toimintamme, koska niitä ei voi muuttaa. Ainoastaan omaa toimintaansa voi.
Miten tähän tulevaisuuteen päästään?
Suomen olisi hyvinvointivaltiona ymmärrettävä, että luonto on osa hyvinvointivaltion rakenteita ja politiikkaa. Yritykset ja kansalaisyhteiskunta voivat kirittää vauhtia kohti ekologista tulevaisuutta, mutta hyvällä sääntelyllä estetään monta ongelmaa. Jos tekemisiämme säännellään reilusti, ei tarvitse jäädä vain edelläkävijöiden toimien varaan. Ei myöskään tietenkään riitä, että vain säännellään, vaan yritysten ja kansalaisten on annettava oma panoksensa. Kulutusta on vähennettävä.
Mitä itse teet tulevaisuuden vision hyväksi?
Kokeilumaatilallamme Qvidjassa kehitämme maa- ja metsätaloutta niin, että Itämeri, monimuotoisuus ja ilmasto kiittävät. Käännämme maataloutta tuhoavasta uudistavaksi. Qvidja on hankittu, jotta on oikeasti tilaa kokeilla ja oppia.
Perustimme vuonna 2015 Suomen suurimman ravinteiden kierrätysyrityksen Soilfood Oy:n, joka tekee teollisuuden sivuvirroista kierrätyslannoitteita ja maanparannuskuituja. Neljä vuotta myöhemmin perustimme bioenergiayhtiö QPowerin, joka jalostaa synteettistä polttoainetta. Useimmiten yritysten ratkaisut syntyvät vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo olemassa. Ongelmat pitäisi kyetä estämään.
Kuitian – tai Qvidjan – kartanonne mailla Paraisilla on viljelty yli tuhat vuotta. Oikeastiko tuhat vuotta?
Kyllä, tämä on Suomen vanhinta ja suotuisinta maatalousaluetta. Jäljellä on esimerkiksi laituri 800-luvulta, ja päärakennuksen kellari on rakennettu 1500-luvulla. Minulla on tapana sanoa, että silloin kun Botticelli maalasi Venuksensa, täällä rakennettiin Qvidjan linnaa. Tiedostan, kuinka ohut siivu olen historian kirjoissa, ja tässä maailmankaikkeudessa suorastaan mitätön. On hauska ajatella, että kun tuskailen täällä jotakin pientä rakentamiseen liittyvää, samalla tavalla arjessaan ehkä tuskaili 1400-luvulla silloinen omistaja Joakim Fleming tai hänen vaimonsa.