Millä vauhdilla maailmalla mielestäsi siirrytään fossiilisista raaka-aineista uusiutuviin?
Vauhti on ollut viimeiset kymmenen vuotta tempoilevaa. Välillä yritetään edetä valon nopeudella, kunnes isot pyörät jäävät jumiin ja pitää käydä vääntämässä niitä käsin. Tahto edetä nykyistä nopeammin on kova varsinkin Euroopassa. Meidän pitäisi löytää lääke siihen, että kykenisimme nopeuttamaan siirtymää tasaisemmin.
Mitä toivot, etten kysyisi sinulta?
Toivon, ettet kysy, mikä yksittäinen ratkaisu pelastaa maapallon. Sellaista ei ole.
Tämä taitaa olla sinulle mieleinen aihe.
Kyllä. Kuten sanoin, edelleen uskotaan liikaa, että jokin yksittäin ratkaisu – kuten fuusio- tai aurinkoenergia – voisi ratkaista kaikki ilmastoon ja maapallon hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Kun kaikki säntäävät samaan suuntaan, kehitys alkaa nykiä, vaikka pitäisi rakentaa kokonaisuutta.
Tästä ovat hyvänä esimerkkinä biohajoavat ja kompostoituvat muovit, joiden uskottiin aluksi ratkaisevan muoviongelman. Nyt on kuitenkin huomattu, etteivät biohajoavat pakkaukset toimi, jos niitä käytetään väärissä kohteissa. Suhtautuminen on muuttunut negatiivisemmaksi, vaikka biohajoavat materiaalit ovat oikeasti hyvä ratkaisu oikeissa kohteissa. Tarvitaan siis kultainen keskitie.
Millainen luontosuhteesi on?
Nykyisiin työtehtäviini sisältyy hiiliviljelyprojektien kehittäminen, jossa tavoitteena on sitoa maaperään aikaisempaa enemmän hiiltä. Olen huomannut, että itselleni täysin uudellakin sektorilla suhtaudun asioihin hands on. Kestävän maanviljelyn lainalaisuudet tuntuvat tutuilta, vaikka en olekaan kotoisin maalta. Minulla on läheinen suhde metsään ja rakastan merta ja järviä. Ehkä meillä suomalaisilla luontosuhde rakentuu jo lapsuudessa, koska luonto on aina lähellä.
Lähetä terveiset tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Millaista siellä on?
Toiveitteni tulevaisuudessa puhutaan yksityiskohtien sijasta maapallon ja ilmastonmuutoksen kokonaisuudesta. Paikallisesti puhutaan myös luonnon monimuotoisuudesta ja vesivarannoista. Tulevaisuudessa ei yritetä tehdä kaikkea kaikkialla, vaan on löydetty ne toimenpiteet, jotka sopivat kullekin alueelle parhaiten. Ymmärrämme eri tekemisen tasot, eli globaalin ja paikallisen ja sen, miten ne kohtaavat. Ihmiset osaavat jälleen elää paremmassa symbioosissa ympäristönsä kanssa.
Mikä hidastaa meitä pääsemästä tähän tulevaisuuteen?
Tällä hetkellä yritetään ennakoiden sulkea virheet pois lainsäädännön keinoin. Yksityiskohtiin jumitutaan usein pitkiksi ajoiksi, kun pelätään, että joku huijaa tai käyttää asemaansa väärin. Varovaisuus on toki tarpeen, mutta epävarmuuden hetkellä pitää uskaltaa toimia. Muuten hukkaamme alkuperäisen, hyvän idean. On uskallettava luottaa siihen, että jos jokin on mennyt pieleen, ongelmatilanne voidaan korjata, koska siihen on osattu varautua. Tämä on sitä kuuluisaa läpinäkyvyyttä.