Rakennettu ympäristömme palvelee käytännöllisiä ja esteettisiä tarpeitamme: se tarjoaa suojaa ja parhaimmillaan myös näyttää ja tuntuu hyvältä. Rakennukset ilmentävät kuitenkin myös rakentajiensa ja käyttäjiensä arvoja, asenteita ja elämäntapoja. Koska kohtaamme rakennetun ympäristön päivittäin yhä uudestaan, sillä on merkittävä vaikutus meihin – myös suunnannäyttäjänä tulevaisuuteen.
”Rakennukset ovat metaforia, joiden avulla viestitään. Vanha kielikuva oli ’kotini on linnani’, uusia voivat olla esimerkiksi ’hyvinvointipesä’, ’lennonjohtotorni’ tai ’aivot’”, sanoo professori Sirkka Heinonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Heinonen tutkii parhaillaan ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja hankkeessa, joka on osa EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaa Horizon Europea.
Uusille rakennusten metaforille on tilaa, sillä rakentamiseen kohdistuu muutospaineita. Kaupungistuminen ja väestönkasvu luovat alalle kysyntää, mutta samaan aikaan ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää päästöjen vähentämistä. YK:n ympäristöohjelma UNEP:n mukaan rakentaminen ja rakennusten käyttö tuottavat lähes 40 % maailman energian käytön aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.
Kestävästi kasvatetun puun käytön lisääminen rakentamisessa on tehokas ratkaisu päästövähennyksiin. Kasvaessaan puu sitoo ilmasta hiilidioksidia, jolloin siitä rakennetut talot toimivat pitkäaikaisina hiilivarastoina.
”Puurakentaminen on mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta talouden kasvusta, jossa otetaan huomioon tulevaisuuden pitkä tähtäin ja päästöjen vähentämisen pakko”, arvioi Heinonen.
Katse rohkeasti vuoteen 2050
Tulevaisuudentutkimuksessa muutoksia tarkastellaan neljällä tasolla. Ilmastonmuutoksen, kaupungistuminen ja väestön kasvun tai ikääntymisen kaltaisten megatrendien lisäksi analysoidaan näihin liittyviä trendejä. Rakentamisessa tällaisia ovat muun muassa asumisen lisääntyvä monimuotoisuus ja muokattavuus, digitalisaatio ja älykkäät rakennukset sekä uudet yhteisöt ja jakamisen eetos. Lisäksi on heikkoja signaaleja nousussa olevista asioista ja puhtaita yllätyksiä, joihin ei voi varautua.
Heinosen mukaan haasteellisinta on ennakoida ihmisten elintapojen muutoksia ja niiden vaikutuksia rakentamiseen.
”Asuminen ei merkittävästi muutu, mutta elintavat voivat sitäkin enemmän. Ihmiset ovat alkaneet kysyä, mistä materiaaleista heidän asuntonsa on rakennettu ja miten energiaa käytetään. Esimerkiksi puurakentamisella voi olla valtavasti tulevaisuuden nostetta tässä uudessa elämäntyylissä, jossa omaa ekologista jalanjälkeä mietitään erittäin tarkasti”, hän sanoo.
Heinonen kannustaakin kaikkia – myös yrityksiä – tarkastelemaan toimintaansa ja sen vaikutuksia myös pidemmällä, 2030 vuoden aikajänteellä.
”On katsottava vuoteen 2050 ja arvioitava, miten nyt tapahtuva rakentaminen sekä materiaalien ja energian käyttö istuvat globaalien haasteiden kenttään. Väitän, että liiketoiminnassa voittajayrityksiä ovat ne, jotka suuntaavat oman toimintansa kestävän kehityksen malliin ja tuottavat sen mukaisia tuotteita ja palveluita”, hän toteaa.
Koska tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan vaikuttaa päätöksillä ja teoilla, on mahdollisten ja todennäköisten skenaarioiden lisäksi uskallettava miettiä myös, millaista tulevaisuutta toivomme.
”Vaikka puurakentamisella on etuja, sen yleistyminen edellyttää, että tuodaan myös esille hyviä esimerkkejä. Eikä pelkästään tuttuja hirsimökkejä, vaan konsepteiltaan ja estetiikaltaan uudenlaisia, monimuotoisia rakennuksia. Kehitys tapahtuu esimerkkien ja kokeilujen kautta.”
Teksti: Janne Suokas
