UPM.FI
Artikkeli | 11/05/2021 10:39:57 | 7 min Lukuaika

Metsien vartijat

Sini-Maria Melanen

Editor, Spoon Agency

Pandemian seurauksena Valamon luostarin talous joutui ahtaalle, sillä huomattava osa sen liikevaihdosta tulee matkailusta. Munkkien harjoittama kestävä metsänhoito osoittautui luostarin pelastukseksi.

Humisevan kuusikujan päässä seisoo valkoinen kirkko kellotorneineen, jonne kellonsoittaja kiipeää aamutuimaan kutsumaan seurakuntaa jumalanpalvelukseen. Kirkossa tuoksuvat tuohukset, munkit resitoivat pyhiä sanoja ja pihamaalla seikkailee luostarikissa. Päivän valjetessa munkit ja luostarin muut työntekijät aloittavat päivän askareet. Kaikilla on oma tehtävänsä sekä yksi toive: halu jatkaa luostarin perintöä.

Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari, eli Uusi-Valamo, on koti kuudelle munkille ja kuudelle kuuliaisuusveljelle eli noviisille. Uusi-Valamo on luovutetun Karjalan alueella toimineen Laatokan Valamon luostarin perillinen. Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen kuuluva luostari evakuoitiin Heinävedelle toisen maailmansodan aikana vuonna 1940.

Metsä oli yksi iso syy siihen, miksi luostari on nykyisin juuri tällä paikalla.

”Luostari osti käyttöönsä ison tilan, jossa voi pitää karjaa sekä harjoittaa maa- ja metsätaloutta”, kertoo Valamon luostarin varajohtaja isä Mikael. ”60-luvulle asti luostari oli hyvin maatalousvaltainen, kunnes yhteiskunnan kehityksen vanavedessä toiminnan painopiste alkoi siirtyä kohti matkailua.”

Nykyisin luostarin majoituspalvelut, ravintola, Valamon opisto ja seesteinen luostarimiljöö vetävät puoleensa matkailijoita. Parhaimmillaan luostarissa on käynyt jopa 160 000 vierasta vuodessa. Noin 25 vuoden ajan luostarissa on harjoitettu myös viinintuotantoa, ja vuonna 2015 luostarin tislaamossa alettiin valmistaa viskiä. Kun pandemia iski ja turistivirrat tyrehtyivät, luostarin talous joutui koetukselle, sillä huomattava osa sen liikevaihdosta tulee matkailusta.

Jälleen metsä kietoutui luostarin historiaan tarjoamalla ratkaisun pulmaan. Valamon luostarin omistuksessa on yhteensä 470 hehtaaria metsää. Munkit päättivät ryhtyä toimiin luostarin pelastamiseksi ja päätyivät myymään osan puustosta hieman suunniteltua aiemmin. Puukaupat toteutettiin metsänhoitosuunnitelman mukaisesti kestävyyden periaatteet huomioiden.

”Keskustelimme veljestön kanssa asiasta ja päätimme ottaa yhteyttä luostarin metsätilanhoitaja Raimo Asikaiseen puukauppojen tiimoilta. Siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka tarkoituksena oli realisoida osa metsiin sidotusta varallisuudesta suunnitelmallisesti ja luontoa kunnioittaen”, isä Mikael sanoo.

UPM-Monks-02.jpg

Valamon opistossa voi opiskella esimerkiksi ikonimaalausta. Ikonien pohjatauluihin tullaan jatkossa käyttämään myös luostarin metsistä saatua puuta. Kuva: Ekaterina Chernyaeva

Kestävyys metsätalouden kulmakivenä

Tarjouskilpailun ja neuvottelujen myötä luostarin puukauppojen kumppaniksi valikoitui UPM. Puukaupan seurauksena metsissä toteutettiin kaksi uudistushakkuuta sekä harvennushakkuita. Hakkuiden yhteydessä puista kerättiin myös latvusmassa, eli havut, energiatalouden käyttötarkoituksiin.

”Puukauppoihin kuului koko paketti puiden korjuusta uusien taimien istutukseen”, kertoo Markku Ahtinen, UPM:n ja Valamon luostarin puukaupoista vastannut UPM:n metsäasiakasvastaava. ”Valamon luostari oli oivallinen kumppani sen harjoittaman esimerkillisen, kestävän metsänhoidon ansiosta.”

Vastuullisuus ja luontoarvot ovat UPM:n kestävän metsänhoidon kulmakiviä.

”Vaikka uudistushakkuita tehdään, jätämme säästöpuuryhmiä, suojavyöhykkeitä ja lahopuustoa turvaamaan lajiston elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta”, Ahtinen selittää. ”Oikea-aikainen korjuu, kohteelle sopiva korjuukalusto, juuriston suojaaminen ja havupuuston tapauksessa juurikäävän torjunta ovat onnistuneen harvennushakkuun peruselementit.”

Valamon luostari käyttää luonnontuotteita monipuolisesti omiin ja matkailijoiden tarpeisiin, ja pitää metsien hoidossa etusijalla kestävää metsätaloutta. Tämän vuoksi luostarin metsäpinta-ala on sekä FSC® N003385- että PEFC-sertifioitu.

UPM-Monks-03.jpg

Luostarin metsistä löytyy runsaasti kosteikkoja, lahopuukohteita sekä täysin suojeltuja alueita, kertoo metsätilanhoitaja Raimo Asikainen. Kuva: Ekaterina Chernyaeva

”UPM jalostaa kaikkia puutavaralajeja, ja Valamon puista on tehty tuotteita sekä koti- että ulkomaan markkinoille. FSC®-sertifioidulle puulle on hyvä ja kasvava kysyntä”, Ahtinen sanoo.

FSC®-sertifikaatti edellyttää, että vähintään 5 prosenttia metsäpinta-alasta on pysyvästi suojeltu ja 5 prosenttia on erityismetsiä. Tämä mahdollistui luostarin liittyessä riippumattoman Metsänomistajan Sertifiointiryhmän jäseneksi kevättalvella 2020. Viime vuonna FSC-Suomi palkitsi Valamon luostarin ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen metsänhoidon harjoittamisesta.

”Luostari kokee tärkeäksi kertoa ihmisille, että sen metsiä ja luontoa hoidetaan kestävällä tavalla. Sen vuoksi olemme hankkineet FSC®-sertifikaatin”, kertoo Valamon luostarin metsätilanhoitaja Raimo Asikainen.

Valamon metsiin kuuluu kosteikkoja, jonkin verran lahopuukohteita ja eri-ikäisyyttä. Arvokkaiden elinympäristöjen säästäminen sekä luostarin aineettomien virkistys-, luonto- ja maisema-arvojen turvaaminen ovat keskeisessä asemassa. FSC®:n myötä Valamon luostari on asettanut noin kymmenyksen metsäpinta-alasta omaehtoisen suojelun ja erityishoidon piiriin.

”Luostarilla on 50 hehtaaria erityishoitometsää, joka on pyhitetty virkistyskäyttöön. Niin munkit kuin matkailijat käyttävät näitä ulkoilureittejä hiljentymiseen. Erityishoitometsän alueilla sovelletaan jatkuvaa kasvatusta, eikä harjoiteta lainkaan puuntuotantoa”, Asikainen selittää.

UPM-Monks-04.jpg

Kuuliaisuusveli Mikael opiskelee metsätaloutta ja auttaa metsänhoidollisissa tehtävissä luostarin mailla. Kuva: Ekaterina Chernyaeva

Luostarin ja metsän tulevaisuus

Luostarin metsänhoidon periaatteet ovat peräisin Raamatusta: jopa sen metsäsuunnitelmassa mainitaan, että tavoitteena on viljellä ja varjella metsää. Munkit eivät kuitenkaan kaihda hakkuita, vaan metsää uudistetaan silloin, kun on sen aika.

”Ihminen on asetettu luomakunnan papiksi, joten meidän tehtävämme on huolehtia luonnosta. Metsää pyritään suojelemaan mahdollisuuksien mukaan, eikä sitä saa väärinkäyttää. Tämä ei sulje pois metsän hyödyntämistä”, isä Mikael katsoo.

Luostari ja sen asukkaat ovat käyneet läpi hyvinkin vaikeita tapahtumia vuosisatojen varrella. On ollut sotia ja tulipaloja, joissa osa munkeista on menettänyt henkensä. Vielä 60–70-lukujen vaihteessa Valamossa oli vain neljä munkkia, mutta nykyisin veljestö on voimissaan.

”Se tosiasia, että luostari on selvinnyt pahemmistakin kriiseistä, valoi luottamusta siihen, että kyllä tästäkin selvitään. Puukauppojen avulla tulonmenetystä on saatu paikattua ja tällä hetkellä taloudellinen tilanteemme on vakaa. Voimme katsoa tulevaan luottavaisin mielin”, isä Mikael iloitsee.

Miltä luostarin lähitulevaisuus sitten näyttää? Luostarin metsät ovat nyt noin 40-vuotiaita eli melko nuoria. Laajamittaisia hakkuita ei tulla tekemään seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kaikenlaista uutta on kuitenkin tekeillä.

”Meillä on 38-vuotias visakoivikko, jota on ryhdytty hyödyntämään koriste-esineiden teossa. Luomme omaa Valamo visa -brändiä ja tuotteet tulevat saamaan FSC®-merkinnän”, Asikainen paljastaa.

Luostari myös kouluttaa yhtä kuuliaisuusveljeä huolehtimaan metsistä metsurin ominaisuudessa. Uusi sukupolvi kasvaa luostarin traditiota ja metsää kunnioittaen, ja pitäen kiinni kestävän metsätalouden periaatteista.

”Valamon luostarin perintö on mahdollisesti jopa tuhat vuotta vanha. Meidän täytyy ajatella tulevia sukupolvia, että tämä pitkä traditio säilyisi”, Asikainen sanoo.

 

Pääkuva: Ekaterina Chernyaeva