UPM.FI
Artikkeli | 02/09/2021 12:40:26

Kuluttaako meitä kuluttaminen?

Maailma sopeutuu parhaillaan uudenlaiseen todellisuuteen. Asiantuntijoiden mukaan meillä on nyt mahdollisuus sanoa seis ylikuluttamiselle ja etsiä uusia, kestävämpiä elintapoja.

Tulotaso on noussut viime vuosikymmeninä kaikkialla maailmassa, ja kasvava keskiluokka on pitänyt kulutuksellaan maailman talouskasvun käynnissä. Kulutuksen myötä jätteiden määrä on lisääntynyt koko ajan, ja tämä on osaltaan pahentanut ilmastokriisiä. Kun koronaviruspandemia sulki yhtäkkiä rajat ja yritykset sekä pakotti monet pysymään kotonaan, jotkut asiantuntijat arvioivat, että laajalle levinnyt kriisi voisi johtaa kulutustottumusten mullistumiseen. Mutta osaavatko ihmiset kuluttaa aiempaa fiksummin pandemian jälkeen? Entä miltä kulutuksen tulevaisuus näyttää, ja miten vastuullisuus nivoutuu siihen?

Sekalaisia signaaleja

Osa asiantuntijoista suhtautuu varovaisen optimisesti siihen, miten pandemia vaikuttaa kuluttamiseen tulevaisuudessa.

”Pandemia avasi ihmisten silmät päivittäisille kulutustottumuksille. Vasta tämän kokoluokan ilmiö sai ihmiset tajuamaan nykyisen elämäntyylimme: meillä on aina kiire. Emme aiemmin pysähtyneet miettimään tai kyseenalaistamaan nykymenoa – elimme vain ympäröivän yhteiskunnan tahdissa”, sanoo kulutus- ja tuotantokampanjoinnista vastaava Larissa Copello Zero Waste Europe -järjestöstä. ”Pandemia on hyvä tilaisuus kyseenalaistaa nykyinen elämänmeno ja pohtia, onko elämäntyylimme kestävä. Miten se vaikuttaa ympäristöön tai terveyteemme? Miten voimme muuttua ja elää vastuullisemmin?”

Kes McCormick toimii apulaisprofessorina International Institute for Industrial Environmental Economics (IIIEE) -laitoksella Lundin yliopistossa. Hänen mukaansa pandemia on osoittanut, että toimintamalleja voidaan muuttaa nopeastikin.

”Onko esimerkiksi pakko lentää päiväksi Brysseliin yhtä kokousta varten vai voisiko kokouksen pitää verkossa? Pandemian aikana melkein kaikki kokoukset ja tapahtumat ovat siirtyneet virtuaalimaailmaan. Vaikka ihmisiä on tärkeää tavata myös fyysisesti, on selvää, että verkkopalvelujen käyttöä voidaan lisätä merkittävästi”, McCormick sanoo.

Maailmalta kuullaan rohkaisevia esimerkkejä kulutustottumusten muuttumisesta. Tulevaisuudentutkija ja kuluttajatrendien asiantuntija Carsten Beck Copenhagen Institute for Future Studies -ajatushautomosta suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, ohjaako koronakriisi yksinään kulutusta aidosti fiksumpaan suuntaan. Hän ennustaa maailmanlaajuisen kysynnän kasvavan Itä- ja Etelä-Aasiassa sikäläisen keskiluokan kasvaessa. Jos ennuste pitää paikkansa, kokonaiskulutus ei välttämättä muutu kovin merkittävästi. Beckin mukaan fiksumpaan kulutukseen on tärkeää panostaa yleisten kulutusvolyymien kehityksestä riippumatta.

Kulutuksen ja tuotannon mallit muuttuvat

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että YK:n Agenda 2030 -ohjelman kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan muuttamalla kulutustottumuksia ja -määriä merkittävästi, erityisesti korkean tulotason maissa, joissa ylikulutus on ollut ongelma jo pitkään.

Kuluttajat tekevät ostopäätöksensä viime kädessä itse. Vastuullinen kuluttaminen on kuitenkin usein melkoinen haaste, varsinkin jos kuluttajilla ei ole riittävästi tietoa vastuullisista valinnoista.

”Tiedon saatavuus on vastuullisen kuluttamisen avain. Kuluttajille on jaettava riittävästi tietoa vastuullisten valintojen tueksi, jotta ostopäätöksiin eivät vaikuta pelkästään kulttuuriset tai yhteiskunnalliset tekijät”, Copello sanoo.

Asioiden ei siis aina tarvitse edetä niin, että kuluttajat painostaisivat yrityksiä ympäristötoimiin, vaan vaikuttaminen voi toimia myös päinvastaiseen suuntaan. Beck esittää, että yrityksiä tulisi motivoida tarjoamaan kuluttajille mielekkäitä, helposti ymmärrettäviä ja kestäviä ratkaisuja.

”Uskon, että tuotannolla on jatkossa erittäin suuri merkitys. En tarkoita pelkästään parempia ja fiksumpia ratkaisuja tarjoavia yrityksiä, vaan myös poliittista tahtoa tilanteen muuttamiseksi. Maailma on tällä hetkellä lievästi sanottuna hieman kaoottinen, joten poliittinen tahto vaihtelee eri tahoilla”, Beck sanoo.

Nyt tarvitaan systemaattisia muutoksia, jotta kiertotaloutta edistävät ja päästöjä vähentävät prosessit saadaan käyttöön. Useimmat tarvittavista järjestelmistä edellyttävät Beckin mukaan yritysten yhteistyötä. Monet EU:n alueella toimivista yrityksistä ovatkin halukkaita vauhdittamaan muutosta, mutta niillä ei ole käytettävissään tarvittavia järjestelmiä tai säädöksiä.

”Teen paljon yhteistyötä Ikean kanssa. Huonekalubisneksessä materiaalien kierrätys on ilman muuta loistava idea, sitä tarvitaan ja Ikea sekä sen kilpailijat pyrkivät edistämään sitä. Tilanne on kuitenkin erittäin monimutkainen. Jos haluat päästä vanhasta sängystäsi eroon, mitä muita vaihtoehtoja sinulla on kuin polttaa se tai viedä se roskiin? Tarvittavia järjestelmiä ei kerta kaikkiaan vielä ole, ja niiden kehittämiseen menee paljon aikaa”, Beck toteaa.

Copellon mukaan vastaaville järjestelmille olisi akuutti tarve myös kotiinkuljetuspalveluissa, joissa pakkaukset ovat pääsääntöisesti kertakäyttöisiä. Palvelut ovat auttaneet yrityksiä selviämään hengissä koronarajoitusten aikana, mutta nykyiset toimintamallit eivät ole kestäviä pitkällä aikavälillä. Jo nyt on olemassa monia tehokkaita kierrätysratkaisuja, joita voidaan laajentaa muun muassa verkkokaupan pakkauksiin ja mukaan otettaviin aterioihin sekä juomiin. Tällaiset ratkaisut voivat hyödyttää paikallista taloutta, sillä ne perustuvat usein lyhyisiin toimitusketjuihin ja voivat tuoda mukanaan niin sanottuja vihreitä työpaikkoja. Ratkaisujen yleistyminen edellyttää kuitenkin poliittista tukea, sillä ne joutuvat nykytilanteessa kilpailemaan epäreilusti kertakäyttömateriaaleihin pohjautuvien järjestelmien kanssa.

Onko kehitys taantumassa?

Zero Waste Europen koronavirusta ja jätteiden nollatasoa käsittelevien verkkosivujen mukaan havaittavissa on huolestuttavia trendejä, jotka saattavat kääntää vastuulliseen kulutukseen ja tuotantoon tähtäävää kehitystä taaksepäin. Osa yrityksistä yrittää pandemian varjolla luistaa sitoumuksistaan ja jäädyttää kunnianhimoiset hankkeet, kuten kertakäyttömuovien käytön vähentämisen. Copellon mukaan onkin äärimmäisen tärkeää, ettemme anna kenenkään käyttää tilannetta tekosyynä oman agendansa ajamiseen ja viimeaikaisten saavutusten, kuten kertakäyttömuovien SUP-direktiivin, EU:n vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotalouden toimintasuunnitelman vesittämiseen.

Monilla on se harhakäsitys, että kertakäyttöpakkaukset ovat hygienian tae. Niinpä useissa paikossa asiakkaat eivät saa tuoda mukanaan omia kestomukejaan, kassejaan, astioitaan tai ruokailuvälineitään. Bakteerit ja virukset tarttuvat kuitenkin kosketuksessa kertakäyttömuoviin ja muihin pakkauksiin ja kulkeutuvat sitä kautta muualle. Kestotuotteet ovat siten aivan yhtä turvallisia kuin kertakäyttöiset. Copellon mukaan omien kestotuotteiden käyttöön pitäisi kannustaa edelleen, mutta samalla on tärkeää kehittää tehokkaampia ratkaisuja, kuten kolmansien osapuolten ylläpitämiä uudelleenkäyttöjärjestelmiä, jotka noudattavat hygienia- ja turvallisuusmääräyksiä.

Viime kädessä kyse on kiertotaloutta edistävistä ja yritysten sekä kuluttajien kannalta toimivista ratkaisuista.

Poliittisia toimia tarvitaan

Kestävän kehityksen tulisi olla kaiken kulutusta koskevan päätöksenteon perusta. Esimerkiksi kiertotalous on yleistynyt viime vuosina, ja se nähdään usein ratkaisuksi kestämättömälle tuotannolle ja kulutukselle. McCormick sanoo, että kiertotalouden todellinen läpilyönti edellyttää kuitenkin politiikan ja sääntelyn muutoksia, jotka kannustavat markkinoita kiertotalouden prosesseihin. Ruotsissa Uumajan kaupunki tutkii yhteistyössä OECD:n kanssa, miten kiertotalous voitaisiin toteuttaa alueellisessa mittakaavassa. Tämä on hyvä esimerkki innovatiivisesti toimivasta kaupungista.

Hallitusten on Copellon mukaan pitkällä aikavälillä investoitava kaupunkimittakaavassa toimiviin jätteettömiin järjestelmiin, jotka tukevat paikallistason kiertotaloutta, toimivat pienemmillä alkuinvestoinneilla ja luovat monenlaisia sosiaalisia vaikutuksia. Kun tällaisiin järjestelmiin yhdistetään koulutus ja yhteisön osallistaminen, ne voivat auttaa vähentämään kertakäyttöjätteen määrää merkittävästi ja siten välttämään jätteiden käsittelystä ja polttamisesta aiheutuvat merkittävät ympäristöhaitat. Pandemia on osoittanut kouriintuntuvasti nykyjärjestelmän haavoittuvuuden ja sen, miten nykyinen suhteemme ympäristöön – ennen kaikkea kestämätön kulutus ja tuotanto – aiheuttavat tulevaisuudessa lisää pandemioita. Niinpä tulevassa poliittisessa päätöksenteossa on varmistettava vihreä ja oikeudenmukainen talouden elpyminen, joka vastaa ympäristöhaasteisiin ja turvaa palautumiskyvyn seuraavan maailmanlaajuisen kriisin iskiessä.

Onko muutos todella tapahtumassa?

Jää nähtäväksi, onko koronakriisi oikeasti muuttanut nykytilannetta yritysten tai kuluttajien kannalta, mutta ehkä se kannustaa edistämään kestäviä ratkaisuja.

”En oikein usko, että vuotta 2021 tai 2022 voidaan tulevaisuudessa muistella minään selkeänä vedenjakajana, mutta ehkä seuraavat vuodet antavat kimmokkeen kohti fiksumpaa tarjonnan dynamiikkaa”, Beck päättelee.

Päivänselvää on kuitenkin se, ettei äkillisen kriisin iskiessä ole rahasta puute. Tämän todistavat EU:n jäsenvaltioiden ja muiden maiden taloudelliset tukitoimet pandemian aikana.

”Luontoon ja ympäristöön kohdistuu erilaisia riskejä ilmastonmuutoksesta luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Nämä riskit ovat uhka ihmisten ja yhteiskunnan olemassaololle. Maailmalla ei ole enää varaa olla toimimatta”, Copello toteaa.

 

Teksti Maria Stambler
Kuvat iStock