UPM.FI
Artikkeli | 06/02/2019 06:00:00

UPM juurilta lehvästöön

Suomessa on paljon puuta, josta voi tehdä monenlaisia tuotteita. Tuotteille on ollut kysyntää vientimarkkinoilla, missä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys on ohjannut tuotteiden kysyntää ja pakottanut suomalaiset metsäyhtiöt uudistumaan kerta toisensa jälkeen.

UPM-Kymmenen sukupuu on teollisen evoluution tulos. Puussa on yli sata saha-, sellu-, paperi-, vaneri- ja puutuoteyhtiötä. Sen pääjuurina erottuvat Rauma-Repola, Yhtyneet Paperitehtaat ja Kymmene ja suurina juurihaaroina Rosenlew, Kaukas ja Schauman.

Juuret alkavat vesisaha- ja koskiyhtiöistä, jotka toimittivat sahatavaraa 1700- ja 1800-luvun eurooppalaisille meri- ja kauppamahdeille. Vientiä varten sahat yhdistivät voimiaan, niin kuin myöhemmin tekivät kymmenet sellu- ja paperitehtaat.

Kotimaisten järjestelyjen jälkeen laajennuttiin Eurooppaan ja sitten muille mantereille. Syntyi maailman johtava painopaperien valmistaja UPM-Kymmene, joka vuodesta 2008 alkaen on panostanut selluun, energiaan ja uuden ajan biotuotteisiin.

Uusiutuvaa luonnonvaraa jalostava teollisuus on ollut Suomen uusiutuva voimavara.

UPM:n juuriyhtiöistä vanhimmat ovat 1760-luvulla Ylitorniossa, Rovaniemellä ja Laatokan-Karjalassa aloittaneita vesisahoja. Eniten sahoja aloitti 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Saimaan kanava ja ensimmäisten raideyhteydet avautuivat.

Samaan aikaan UPM:n juurille ilmaantui paperitehtaita Valkeakoskelle, Kuusankoskelle, Voikkaalle ja Jämsänkoskelle. Ensimmäinen sellutehdas aloitti Valkeakoskella 1880. Kajaani-yhtiön aloitettua (1907) UPM:n juuret versoivat joka puolella Suomea. Sellun ja paperin rinnalla kukoisti vaneri- ja lankarullateollisuus, joista jälkimmäisestä sai alkunsa Kaukaan tehdas. Vanerintuottajina menestyivät parhaiten Joensuun ja Säynätsalon tehtaat, jotka ovat vieläkin osa UPM:ää.

Paperi meni tuolloin pääosin Venäjälle. Sellu avasi ovet länsimarkkinoille, joilla pärjätäkseen tehtaiden oli pakko yhdistyä. Kymenlaaksossa kilpailu ajoi yhteen Kymmenen, Kuusankosken ja Voikkaan (1904), joista muodostunut Kymin Osakeyhtiö oli aikanaan Pohjoismaiden suurin paperiyhtiö. Simpeleen, Myllykosken ja Jämsänkosken tehtaiden liitossa syntyi Yhtyneet Paperitehtaat (1920), johon vähän myöhemmin liittyi Valkeakosken tehdas (1934).

Toinen järjestelyaalto tuli sotien jälkeen 1950-luvulla. Rauma-Raahe, Repola-Viipuri ja Lahti-yhtiö yhdistyivät maan suurimmaksi teollisuusyritykseksi Rauma-Repolaksi (1952). Yhtyneitä Paperitehtaita omistaneiden sukujen riitelyn seurauksena Myllykoski irtaantui itsenäiseksi yhtiöksi vuosikymmeniksi.

1960-luku oli voimakkaan laajentumisen aikaa. Suomeen rakennettiin vuosikymmenen aikana 26 paperikonetta. Paperin vuosituotanto nousi 1,4 miljoonasta tonnista 3,5 miljoonaan tonniin. Paperi ohitti sellun vientituotteena. Halu jalostaa paperia lähellä asiakkaita sai suomalaiset investoimaan säkkitehtaisiin Ranskassa, Italiassa ja Englannissa.

Nämä Yhtyneiden, Schaumanin ja Rosenlewin ensimmäiset yritykset kansainvälistyä olivat pääosin epäonnisia, ja niistä irtaannuttiin nopeasti. Ensimmäisen aallon onnistujat olivat Kaukas ja Kymi, jonka perustama Nordland Papier (1967) on osa nykyistä UPM:ää.

History-Valkeakoski.jpg

Seuraavan kerran ulkomaille uskaltauduttiin vasta 1980-luvulla. Yhtyneet rakensi tehtaan Iso-Britannian Shottoniin ja osti Stracelin tehtaan Ranskasta. Kymi-Strömbergin ja Kaukaan liitosta syntynyt Kymmene (1986) osti Chapelle Darblayn tehtaan Ranskasta ja rakensi Caledonian Paperin Skotlantiin.

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen 1980-luvun lopun Suomessa pakotti metsäteollisuuden uudistumaan. Schauman ja Kymmene yhdistyivät (1988). Joutseno-Pulp ja Kajaani liittyivät Yhtyneisiin Paperitehtaisiin, joka jo pari vuotta myöhemmin yhdistyi Rauma-Repolan (1991) kanssa Repola-yhtymäksi.

Syvästä lamasta uuteen nousuun lähteneen kansantalouden suurimpia teollisia siirtoja oli Kymmenen ja Repola-yhtymän fuusio (1995). Järjestelyssä Repolan metalliteollisuus eriytyi Rauma Oy:ksi ja Yhtyneistä Paperitehtaista ja Kymmenestä synnytettiin UPM-Kymmene.

Seuraavan vuoden toukokuussa aloittaneen uuden yhtiön ikoninen aarnikotka on perua Kymi-yhtiöltä, joka lähes sata vuotta aiemmin piirrätti tunnuksen Venäjän kauppaa varten. Kilpailun voitti kuuluisa taiteilija Hugo Simberg, jonka aarnikotkaa on sittemmin päivitetty neljästi.

Uuden vuosituhannen alussa Suomessa oli enää neljä suurta metsäteollisuuskonsernia, kun vain vuosikymmen aiemmin merkittäviä metsäyhtiöitä oli ollut kolmisenkymmentä.

Suomi oli liian pieni vastasyntyneille jättikonserneille. Ne alkoivat vahvistaa asemiaan Keski-Euroopassa ja globalisoitua hankkimalla tuotantoa Pohjois-Amerikan ja Aasian suurilta paperimarkkinoilta.

UPM-Kymmene osti vähemmistöomistuksen kiinalaisesta Changshun paperitehtaasta (1998), joka pian siirtyi kokonaan UPM:lle. Pohjois-Amerikasta UPM osti Blandin Paperin (1997) ja Miramichin (2000) sekä Keski-Euroopasta saksalaisen Haindlin (2001). Vanerituotantoon UPM hankki kilpailukykyä Viron Otepäästä ja Venäjän Chudovosta.

Investointiensa vastapainoksi yhtiö myi parikymmentä ydinliiketoimintaan kuulumatonta tehdasta tai yhtiötä 2000-luvun puoleen väliin mennessä. Kartonki- ja muovipakkausten sijaan UPM päätti erikoistua niissä tarvittaviin tarroihin (UPM Raflatac) ja niiden taustapapereihin (UPM Specialty Papers).

Vuoteen 2006 mennessä alkoi näyttää siltä, että digitalisaatio vähentää paperin kysyntää pysyvästi. Voikkaan, Miramichin ja Kajaanin tehtaiden sulkemisesta alkoi UPM:n muutos, jossa aiemmin tukitoiminnoiksi mielletyistä sellusta ja energiasta alettiin rakentaa markkinaehtoista liiketoimintaa.

UPM alkoi visioida tulevaisuutta kuituun ja biomassaan perustuvien innovaatioiden varaan. Yhtiön uusi identiteetti ja strategia julkistettiin syksyllä 2009, jolloin UPM:stä tuli The Biofore Company.

Merkittäviä ensiaskelia muodonmuutoksessa olivat Uruguayn Fray Bentosissa sijaitsevan sellutehtaan siirtyminen UPM:lle (2009), biokomposiittituotannon alkaminen, tarraliiketoiminnan ripeä laajentaminen sekä päätös biopolttoainejalostamon rakentamisesta Lappeenrantaan.

Vuonna 2015 aloittanut biojalostamo ja vuonna 2019 tehty päätös toisesta sellutehtaasta Uruguayhin ovat viimeisimmät lenkit siinä teollisen evoluution ketjussa, jossa uusiutuvasta raaka-aineesta on kerta toisensa jälkeen loihdittu uusia tuotteita muuttuviin tarpeisiin.

UPM:llä on pitkä historia graafisissa papereissa, vanereissa ja energian tuotannossa. Yhtiön kasvun keihäänkärjet ovat korkean arvon kuitutuotteet, erikoispakkausmateriaalit ja biokemikaalit, joiden avulla maailma vähentää riippuvuuttaan fossiilisista raaka-aineista.

UPM:n valitseman suunnan kiteyttää 2018 käyttöön tullut iskulause Biofore – Beyond Fossils. Puu, puukuidut, puun molekyylit ja tuotannon tähteet ovat tulevaisuuden rakennusaineita – aivan niin kuin ne olivat jo 250 vuotta sitten, kun UPM:n ensimmäiset juuriyhtiöt aloittivat.