Kanta-Hämeessä UPM:n metsäasiantuntijana työskentelevä Mikko Pirilä hoitaa vastuualueensa metsiä yli 15 vuoden kokemuksella. Joensuussa metsäinsinööriksi opiskelleen Pirilän kiinnostus ammattiin syttyi nuoruudenharrastuksen suunnistuksen ansiosta.
”Suunnistajakavereissa oli useita metsä-alan ammattilaisia. Tätä kautta sain selville, millaista työ voisi olla käytännössä ja innostuin samalla alasta. Suunnistajien lisäksi metsäasiantuntijoissa on paljon myös hiihtäjiä, metsästäjiä ja luontoharrastajia”, Pirilä lisää.
Luonnossa liikkuminen kuuluu myös metsäasiantuntijan arkipäivään. Noin puolet viikoittaisesta työajasta kuluu toimistolla, kun toinen puolisko vietetään metsässä.
”Yksityisten mailla arvioimme toimenpiteitä omistajan tavoitteiden mukaisesti. Maastopäivinä työhön kuuluu muun muassa leimikoiden suunnittelua sekä puuston määrän ja lajien arviointia”, sanoo Pirilä.
Suurimman osan työajasta vie kuitenkin hakkuiden suunnittelu ja rajaaminen.
”Hakkuiden rajaamisessa noudatamme tarkasti lainsäädännön asettamia velvoitteita esimerkiksi arvokkaiden elinympäristöjen suojelemiseksi. Luonnollisesti kuuntelemme myös metsänomistajien toiveita ja otamme huomioon metsäsertifikaattien asettamat vaatimukset, mikäli metsä on sertifioitu jonkin järjestelmän mukaan”, hän lisää.
”Samalla käymme omistajien kanssa läpi muita metsänhoitoon liittyviä asioita, kuten tarpeelliset harvennushakkuut, taimikoiden hoitotarpeet sekä muut metsän tarvitsemat hoitotyöt. Kartoitamme esimerkiksi lannoituksiin soveltuvat alueet, mikäli omistaja haluaa vauhdittaa puuston kasvua lannoitteiden avulla.”
Tavoitteena monimuotoinen elinympäristö
UPM:n oman monimuotoisuusohjelman tavoitteena on edistää kestävän metsänhoidon ja puunhankinnan parhaita käytäntöjä talousmetsissä.
"Leimikoiden suunnittelijan kannalta UPM:n monimuotoisuusohjelma on mielekäs ja motivoiva työkalu. Työssä näkee konkreettisesti, kuinka hakkuiden rajaukset ja ohjeiden mukaiset muutokset vaikuttavat luontoon ja metsänhoitoon käytännössä. Työn hyvä jälki kertoo samalla omasta osaamisesta ja onnistumisista”, Pirilä pohtii.
UPM:n metsien monimuotoisuusohjelmaa on ollut kehittämässä laaja joukko asiantuntijoita biologeista metsänhoitajiin. Ohjelmassa luonnonhoitoon liittyvät toimet kulkevat puunkorjuun ja metsänhoidon kanssa rinnakkain.
”Korjuun yhteydessä esimerkiksi pihlajat, lepät ja katajat jätetään kasvamaan metsään, jolloin puusto säilyy monipuolisena. Näin metsä ei koostu yksinomaan kasvatettavista puulajeista, kuten männystä, koivusta tai kuusesta. Myös tuulenkaadot ja lahopuut jätetään metsiin pieneliöitä ja hyönteisiä varten. Taimikonhoidossa yritämme välttää turhaa raivaamista.”
Puun lisäksi myös biodiversiteetin säilyttäminen, vesien suojelu, ilmastokysymykset sekä metsien monikäyttö ovat metsänhoidossa entistä vahvemmin esillä.
”Esimerkiksi vesistö otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Muun muassa lannoituskohteet rajataan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Myös järvien rannoille ja muihin vesistöihin on määritelty tarkat suojavyöhykkeet, joiden avulla vähennetään metsätalouden vaikutusta.”
Metsien monimuotoisuus auttaa luontoa selviämään ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mikä on tärkeää myös lajiston terveyden ja menestymisen kannalta.
Metsänhoitoa pitkäjänteisesti
Kestävyys on suomalaisen metsätalouden perusta niin ekologisilla, taloudellisilla kuin sosiaalisillakin mittareilla mitattuna. Kestävän metsänhoidon lähtökohtana on, että puusto kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä korjataan.
Metsälaki, vesilaki ja luonnonsuojelulaki säätelevät metsätalouden harjoittamista tarkasti. Lisäksi omistajille on tarjolla vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, kuten PEFCTM ja FSC®, joilla metsänomistajat voivat täydentää lakisääteisiä velvoitteita.
Nykyään omistajat painottavat metsänhoidon ohella myös muita arvoja, kuten virkistyskäyttöä ja luonnonsuojelua.
”Metsänhoito on pitkäjänteistä työtä. Kaupungeissa asuvat nuoret metsänomistajat ovat kasvava joukko, ja heille luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on entistä tärkeämpää. Esimerkiksi FSC-metsäsertifiointi on erittäin kysytty etenkin nuoremman omistajakunnan joukossa. Siihen pääsee mukaan liittymällä UPM:n FSC-ryhmäsertifikaattiin”, Pirilä kertoo.
Tunnustusta vastuullisuustyöstä
UPM sai tunnustusta luonnon monimuotoisuuteen eteen tekemästään työstä, kun Suomen johtava yritysvastuuverkosto FIBS palkitsi UPM:n vuoden 2015 vuosikertomuksen biodiversiteettiin liittyvästä raportoinnista.
Tunnustuksen takana on paljon työtä talousmetsien biodiversiteetin varmistamisesta raportointiin ja vuosikertomuksen tuottamiseen. Kuvassa vasemmalta Sami Oksa (Puunhankinta ja metsätalous), Sami Lundgren (Ympäristö ja vastuullisuus) ja Sini Paloheimo (Brändi ja viestintä).
Kilpailussa arvioitiin Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden vastuullisuusraportit.
Palkintoraadin arvion mukaan UPM kuvailee raportissaan kattavasti biodiversiteettiin liittyvää politiikkaa, linjauksia ja johtamista. Biodiversiteetti on esimerkiksi sidottu osaksi yhtiön strategiaa megatrendien kautta.
Yhtiö kertoo myös yhteistyöhankkeidensa vaikutuksista mm. lajistoihin, ja nostaa esiin sidosryhmiensä näkemyksiä biodiversiteetistä. Raportista löytyy runsaasti tunnuslukuja mm. suojeltujen metsien pinta-alasta ja sertifioidun puun osuudesta.
Tutustu UPM:n metsien monimuotoisuusohjelmaan
Vesa Puoskari
