Hyödyntämiskelpoisia resursseja ovat esimerkiksi sadonkorjuutähteet, metsäteollisuuden hakkuutähteet ja kiinteästä yhdyskuntajätteestä erotettava biomassa. Jos Euroopan biopolttoaineteollisuutta pystytään kehittämään niin, että resurssit saadaan käyttöön, vaikutukset ovat huomattavat: fossiilisten polttoaineiden kulutus ja hiilidioksidipäästöt vähenevät merkittävästi, öljyntuontikulut pienenevät, raha palaa maaseudulle ja alalle pystytään luomaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Kun ala omaksuu heti lähtöviivalta kestävän kehityksen perusperiaatteet, ympäristövaikutukset jäävät hyvin vähäisiksi eikä ruoantuotantokaan vaarannu.
Vuoden kuluttua raportin julkaisusta Euroopan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on ehditty viimeiseen neuvotteluvaiheeseen uusiutuvan energian direktiivin uudistuksista. Direktiivin antaman viitekehyksen puitteissa voidaan luoda erilaisia kannustimia kehittyneiden biopolttoaineiden käytölle. Toisen sukupolven biopolttoaineinvestointiohjelman tärkein kohta on sen alatavoite: vuoteen 2020 mennessä 0,5 prosenttia liikenteen kuluttamasta energiasta tulisi saada jätepohjaisista kehittyneistä polttoaineista.
Tämä on merkittävä edistysaskel eurooppalaiselle teollisuudelle, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin voisi toivoa. Eurooppalaiset jäsenvaltiot ovat epävarmoja tavoitteen saavutettavuudesta ja suhtautuvat siihen siksi ei-sitovana. Sijoittajat eivät yleensä kiinnostu tavoitteista, joiden saavuttamiseen jäsenvaltioita ei pakoteta, joten mandaatti jäsenvaltioille on selvä: ILUC-direktiivin valmistuttua jokaisen jäsenvaltion on mahdollisimman pian säädettävä lailla kansalliset tavoitteet, mikä välittää myös sijoittajille heidän kaipaamaa varmuutta. Italia on jo ennättänyt muiden edelle määrittämällä omat tavoitteensa aina vuoteen 2022 asti. Jos tarpeeksi moni jäsenvaltio seuraa Italian esimerkkiä, EU voi osoittaa olevansa tosissaan asian suhteen. Tällöin alkaa syntyä uusia työpaikkoja ja investointeja, ja hiilidioksidipäästöt kääntyvät laskuun.
Wasted-raportin laskelmat polttoainepotentiaalista Euroopan tasolla osoittivat, että käytettävissä on kylliksi kestäviä resursseja kattamaan 10 prosenttia eurooppalaisen tieliikenteen kuluttamasta polttoaineesta vuoteen 2030 mennessä – mikäli kaikki resurssit saadaan kerättyä käyttöön. Tämän vuoden helmikuussa julkaisimme raportin jatkoksi tarkemmat maakohtaiset arviot yhdelletoista valtiolle. Jokaisella tutkimallamme jäsenvaltiolla olisi hyvinkin tarpeeksi resursseja täyttää 0,5 prosentin tavoite jopa moninkertaisesti paikallisissa laitoksissa. Resurssit vaihtelevat maittain: Ranskassa ja Saksassa on käytettävissä enemmän maatalouden tähteisiin perustuvia raaka-aineita, Suomessa ja Ruotsissa taas hakkuutähteitä ja Isossa-Britanniassa kaatopaikkajätettä. Johtopäätös on kuitenkin kaikissa tapauksissa sama: ne jäsenvaltiot, jotka ovat valmiit sitoutumaan yhteiseen työhön kehittyneiden biopolttoaineiden hyväksi, pääsevät suoraan teknisen kehityksen kärkeen alalla, jonka kasvupotentiaali tulevina vuosikymmeninä on huikea.
CHRIS MALINS INTERNATIONAL COUNCIL ON CLEAN TRANSPORTATION (ICCT) –JÄRJESTÖN POLTTOAINEOHJELMAN JOHTAJA
