
Biodiversiteetti tarkoittaa elämän monimuotoisuutta.
Monimuotoisuuden ylläpitäminen on olennainen osa kestävää metsänhoitoa, mutta UPM haluaa toimillaan edistää luonnon monimuotoisuutta myös muilla tavoin. Tehdasalueet tarjoavat sellaisenaan elinympäristön useille lajeille.
Tehokkaat seuranta- ja puhdistustekniikat ovat vähentäneet merkittävästi tuotantolaitostemme jätevesipäästöjä, mikä on osaltaan parantanut vesistöjen biodiversiteettiä. Tutkimusten mukaan vesistöjen eliörakenteissa näkyykin selkeitä merkkejä niiden ekologisen tilan parantumisesta.
MAAILMANLAAJUINEN MONIMUOTOISUUSOHJELMA ON OSA JOKAPÄIVÄISTÄ TOIMINTAAMME
UPM:n maailmanlaajuinen metsien monimuotoisuusohjelma ylläpitää metsien monimuotoisuutta sekä edistää kestävän metsänhoidon ja puun hankinnan parhaita käytäntöjä. Yhtiö on sisällyttänyt monimuotoisuusohjelman osaksi metsänhoidon ja puun hankinnan ohjeistustaan.
UPM:n monimuotoisuusohjelmassa on kuusi metsien monimuotoisuudelle tärkeää pääaihealuetta:
| Luontaiset puulajit |
Säilyttää ja lisätä alueella luontaisesti kasvavia puulajeja ja niiden osuutta puustosta. |
| Lahopuu |
Säilyttää ja luoda monipuolinen lahopuusto. |
| Arvokkaat elinympäristöt |
Suojella monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt ja hoitaa niitä siten, että niiden monimuotoisuusarvo säilyy. |
| Metsien rakenne |
Säilyttää ja lisätä luonnonmetsille tyypillistä rakenteellista vaihtelua sekä alue- että kuviokohtaisesti. |
| Vesiekosysteemit |
Säilyttää vesiekosysteemit. |
| Luonnonmetsät |
Toteuttaa suunnitelmat jäljelläolevien luonnonmetsien osalta. |
|---|
UPM on asettanut maailmanlaajuiset tavoitteet jokaiselle osa-alueelle. Metsänhoito vaihtelee eri maissa: metsänhoitotoimiin vaikuttaa metsätyypin lisäksi myös metsänkäytön historia ja paikallinen metsälainsäädäntö. Tämän takia myös monimuotoisuusohjelman toteuttaminen perustuu maakohtaisiin tavoitteisiin ja paikallisiin toimintasuunnitelmiin.
Luonnontilaisten metsien monimuotoisuus turvataan pääosin UPM:n toimintaohjeilla. Alkuperäiset puulajit muodostavat perustan metsien ekosysteemeille tarjoamalla ravintoa ja elinympäristön suurelle määrälle eläin- ja kasvilajeja, kuten kenttäkerroksen kasvillisuudelle, kasvinsyöjille, niiden pedoille ja loiseläimille.
Luonnon monimuotoisuudelle myönteistä vaikutusta vahvistetaan edelleen lisäämällä metsien rakenteellista vaihtelua. Tuhansille lahopuulla eläville lajeille voidaan luoda suotuisat elinolosuhteet jättämällä metsiin kuolleita ja kuolevia puita.
Monet eliölajit kuitenkin tarvitsevat vakaan ja häiriöttömän elinympäristön. Tällaisia lajeja varten UPM:n metsissä on suojeltu lähes 30 000 erilaista tärkeää elinympäristöä, yhteensä noin 102 000 hehtaaria. Suojeltujen elinympäristöjen koot vaihtelevat hehtaarin murto-osasta laajoihin, useita erilaisia elinympäristöjä kattaviin alueisiin. UPM:n suojelukohteet jakautuvat eri maihin seuraavasti: Suomi 77 000, USA 18 000, Iso-Britannia 2000 ja Uruguay 5 000 hehtaaria.
UPM:n suojelualueiden lippulaiva on Aarnikotkan metsän 1 400 hehtaarin luonnonsuojelualue, joka liittyy Repoveden kansallispuistoon. Yhdessä ne muodostavat ainutlaatuisen 2 900 hehtaarin suojelualueen eteläisessä Suomessa.
Useimmilla suojelualueilla luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ilman ihmisen toimintaa. Nämä alueet muuttuvat ajan kuluessa luonnonmetsiksi. Osa alueista kuitenkin hyötyy aktiivisesta hoidosta. UPM on useissa maissa toiminut aktiivisesti luonnonhoidon ja -suojelun hankkeissa. Useat näistä hankkeista on toteutettu yhteistyössä tutkimuslaitosten ja ympäristöjärjestöjen kanssa.
UPM on ollut mukana mm. seuraavissa luonnonhoitohankkeissa:
• Suoalueen ennallistaminen Keuruulla yhteistyössä Birdlife Suomen kanssa.
• Suoalueen ennallistaminen Pihtiputaalla yhteistyössä Metsähallituksen ja Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Suojelukohde on Natura 2000 -alueella. Seitsemänvuotinen hanke on EU:n rahoittama Life-projekti.
• Yyterin lintujen suojelualueen ennallistaminen ja ylläpitäminen yhteistyössä Birdlife Suomen kanssa.
• Rupiliskon (Triturus cristatus) elinympäristöjen (lammet ja niiden lähiympäristö) säilyttäminen. Rupilisko on EU:n luontodirektiivissä suojeltu laji. Kolmivuotinen hanke toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa.
• Ison-Britannian UKWAS-standardi säätää, että maan sertifioiduista metsäalueista 15 % on hoidettava niin, että niiden monimuotoisuus säilyy. Metsänhoitotoimilla turvataan aukean maaston (niittyjen, nummien, kosteikkojen ja suoalueiden) elinympäristöjä, luonnontilaisen kaltaisia lehtimetsiä ja lahopuiden osuus puustosta.
• Black Grouse -suojeluhankkeessa Walesin Llandeglassa pyritään turvaamaan teeren elinympäristöjä nummen ja metsän reunamilla tiiviissä yhteistyössä paikallisen luonnonsuojeluviranomaisen (Countryside Council for Wales) ja lintujensuojeluyhdistys RSPB:n (Royal Society for the Protection of Birds) kanssa.
• Uruguayssa luontaisesti kasvavaa yatay-palmua suojellaan UPM:n omistamalla 284 hehtaarin alueella. Uruguayn palmuhanke tuo monia etuja luonnon monimuotoisuudelle. Se suojelee paikallisia puulajeja ja elinympäristöjä ja liittää yhteen erillisiä esiintymiä. Palmut lisäävät myös viljelymetsien lajistoa ja tuovat niihin rakenteellista vaihtelua.
• UPM on aloittanut Uruguayssa hankkeen, jolla edistetään sirkkusten (Sporophila) eli espanjaksi capuchinojen sukuun kuuluville linnuille sopivien elinympäristöjen säilymistä. UPM tekee yhteistyötä Aves Uruguay -järjestön kanssa lintujen tutkimus- ja suojelutyössä.
Viime vuosien aikana UPM on toteuttanut luonnonsuojelutoimia jo pelkästään Suomessa 1 000 hehtaarin alueella, josta suurimman osan muodostavat laajat suoalueet.
Metsänhoidolla on aina vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. UPM arvioi metsänhoitotoimiaan ISO 14001 -järjestelmän mukaisesti ja pyrkii lieventämään niiden kielteisiä vaikutuksia luontoon.
Lakisääteiset suojelualueet ovat yleensä suhteellisen suuria eikä viereisten talousmetsien hakkuilla ole juurikaan niihin vaikutusta. Kolmenkymmenen hehtaarin suojelualueen vieressä tehtävällä avohakkuulla on väliaikainen vaikutus 15 %:iin suojellusta metsästä, jos kaikki suojelualueen ympärillä olevat metsät hakataan.
Käytännössä avohakkuita ei kuitenkaan koskaan tehdä näin suurella alueella ja niiden vaikutus on aina paljon pienempi. Suojelualueen viereisellä avohakkuulla on toisaalta myös myönteisiä vaikutuksia suojellun metsän biodiversiteettiin, esimerkiksi tuulenkaatojen seurauksena lämpimämpään pienilmastoon muodostuva lahopuu. Suomessa avohakkuualueet ovat yleensä vain noin 0,7–2 hehtaaria.
MONIMUOTOISUUS ON AVAINASEMASSA METSÄNHOIDOSSA
UPM on allekirjoittanut YK:n Yritykset ja biodiversiteetti –aloitteen, joka syntyi Bonnissa vuonna 2008 Saksan isännöimän YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikonferenssin 9. istunnon (COP9) yhteydessä. UPM tukee aloitteen tavoitetta saada yksityissektorin yrityksiä mukaan luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.
UPM on yksi maailman suurimmista metsänomistajista ja puunkäyttäjistä. Monimuotoisuuden säilyttäminen on yksi avaintekijä kestäviä metsänhoitotoimenpiteitä kehittäessämme.
Metsän monimuotoisuus mahdollistaa pääraaka-aineemme puun käytön ja avaa tulevaisuuden mahdollisuuksia. Monimuotoisuuden säilyttäminen antaa metsän eri lajeille myös mahdollisuuden sopeutua mahdollisiin ilmastomuutoksiin.
Yhtiön oman monimuotoisuuohjelman lisäksi UPM ylläpitää ja edistää monimuotoisuutta monin eri tavoin: Sertifioidut ISO- ja EMAS-järjestelmät auttavat hallitsemaan toimintamme vaikutuksia monimuotoisuuteen.
Metsäsertifiointi ja puun alkuperän seurantajärjestelmät ohjaavat puun hankintaamme. UPM:n GIS-paikkatietojärjestelmä varmistaa, että yhtiöllä on kaikki keskeiset tiedot käytettävissään metsänhoidossa.
UPM tarjoaa monimuotoisuuskoulutusta yhtiön työntekijöille ja alihankkijoille.
Vuonna 2008 järjestetyn Bonnin kokouksen jälkeen UPM on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisissä monimuotoisuustapahtumissa esimerkiksi Nürnbergissa, Lontoossa ja Nagoyassa sekä viimeksi marraskuussa 2011 Ranskan Lillessä järjestetyssä The World Forum Lille 2011 -tapahtumassa. Lisätietoja on täällä.